top of page

KANSAINVÄLISET RIKOKSET

Käsittelen kansainvälistä merioikeutta ja eritoten aavalla merellä sattuvia vakavia kansainvälisiä rikoksia YK:n merioikeusyleissopimuksen kautta. Aihe ei ollut minulle kovinkaan tuttu ennen kuin ryhdyin perehtymään tähän tarkemmin. Valitsin tämän aihealueen koska minusta vakavat kansainväliset rikokset kuulostavat mielenkiintoisilta ja hankalilta pohdittavilta ja ne usein herättävät muutenkin ihmisten mielenkiinnon. Haluaisin tietysti myös oppia uutta.

 

YK:n merioikeusyleissopimuksessa “sopimusvaltiot” tarkoittavat valtioita, jotka ovat suostuneet noudattamaan tätä yleissopimusta ja joiden osalta se on voimassa. Tätä yleissopimusta sovelletaan vastaavasti 305 artiklan 1 kappaleen b)-, c)-, d)-, e)- ja f)- kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin ( b) Namibia Yhdistyneiden Kansakuntien Namibia-neuvoston edustamana; c) kaikki sellaiset valtioihin liittyvät itsehallintoalueet, jotka ovat valinneet tämän aseman itsemääräämistä koskevalla päätöksellä, jota Yhdistyneet Kansakunnat valvoo ja jonka se on hyväksynyt yleiskokouksen päätöslauselman 1514 (XV) mukaisesti, ja jotka ovat toimivaltaisia tämän yleissopimuksen sääntelemissä asioissa niin että ne voivat muun muassa tehdä niihin liittyviä sopimuksia; e) kaikki alueet, joilla on Yhdistyneiden Kansakuntien tunnustama täydellinen sisäinen itsehallinto ja jotka ovat toimivaltaisia tämän yleissopimuksen sääntelemissä asioissa, muun muassa voivat tehdä niihin liittyviä sopimuksia, mutta eivät ole vielä saavuttaneet täyttä itsenäisyyttä yleiskokouksen päätöslauselman 1514 (XV) mukaisesti; f) kansainväliset järjestöt IX liitteen mukaisesti), jotka tulevat tämän yleissopimuksen osapuoliksi niitä kutakin koskevien edellytysten mukaisesti. “Sopimusvaltion” käsite tarkoittaa tällöin myös näitä yhteisöjä.

 

YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artikla koskee lippuvaltion velvollisuuksia, ja sen mukaan jokaisen valtion tulee tehokkaasti käyttää lainkäyttö- ja valvontavaltaansa hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaalisissa kysymyksissä sellaisiin aluksiin nähden, jotka käyttävät sen lippua. Poikkeuksina tähän lippuvaltion periaatteeseen ovat niin vakavat rikokset, joihin jokaisella valtiolla on oikeus ja toimivalta puuttua, riippumatta siitä käyttääkö alus kyseisen maan lippua. Tällaisia vakavia rikoksia ovat muun muassa merirosvous, aavan meren huume- ja orjakauppa sekä laittomat tv- ja radiolähetykset.

 

Jokaisella ranta- ja sisämaavaltiolla on oikeus harjoittaa merenkulkua aavalla merellä ja sen lippua käyttävillä aluksilla. Jokaisen valtion tulee määrätä ne ehdot, joilla alukset saavat sen kansallisuuden, joilla ne rekisteröidään sen alueella ja joilla niillä on oikeus käyttää sen lippua. Aluksilla on sen valtion kansallisuus, jonka lippua niillä on oikeus käyttää. Valtion ja aluksen välillä tulee olla todellinen yhteys. Jokaisen valtion tulee antaa aluksille, joille se on myöntänyt oikeuden käyttää lippuaan, tätä osoittavat asiakirjat. Alukset saavat käyttää vain yhden valtion lippua ja lukuun ottamatta kansainvälisissä sopimuksissa tai tässä yleissopimuksessa mainittuja poikkeustapauksia kuuluvat aavalla merellä sen yksinomaiseen lainkäyttövaltaan. Alus ei saa vaihtaa lippua matkansa aikana tai käyntisatamassa, paitsi milloin sen omistussuhteissa tai rekisteröinnissä tapahtuu todellinen muutos. Alus, joka käyttää kahden tai useamman valtion lippua siten kuin sille sopii, ei voi vedota mihinkään näistä kansallisuuksista muihin valtioihin nähden, ja sitä voidaan pitää kansallisuudettomana aluksena. Tätä pidin itse hirveän mielenkiintoisena, enkä aikaisemmin ole tajunnut miten merkittävä rooli aluksen lipulla kansainvälisessä merenkäynnissä onkaan.

 

Edellä olevat artiklat eivät vaikuta niiden alusten asemaan, joita käytetään Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestöjen tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön viralliseen toimintaan ja jotka käyttävät asianomaisen järjestön lippua. On tietysti huomiota herättävää mutta kuitenkin järkeenkäypää että virallisilla järjestöillä on erilaiset käytännöt kuin yksityisillä oikeushenkilöillä.

Jokaisen valtion on ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin estääkseen ja rangaistakseen orjien kuljetuksen aluksissa, joilla on oikeus käyttää sen lippua, sekä estääkseen lippunsa laittoman käytön tähän tarkoitukseen. Orja, joka pakenee johonkin alukseen, on sen lipusta riippumatta tämän johdosta vapaa. Tämä on mielestäni hiukan hassu ja itsestään selvä lause, sillä orjuutushan on kaikin tavoin laitonta ja orjanhan pitäisi kansainvälisen lain näkökulmasta huolimatta olla vapaa jo kauan ennen pakenemistaan sekä läpi koko elämänsä ellei itse syyllisty rikolliseen toimintaan ja hänen näin katsota kuuluvan lainmukaisen pidätyksen piiriin.

Kaikkien valtioiden on mahdollisimman laajalti toimittava yhteistyössä merirosvouden estämiseksi aavalla merellä ja kaikkialla muualla valtioiden lainkäyttövallan ulkopuolella. Merirosvoudeksi luetaan kaikki seuraavat teot: Jokainen yksityisen aluksen tai ilma-aluksen miehistön tai matkustajien tekemä laiton väkivallan teko, vapaudenriisto tai ryöstö, joka on tehty yksityistä etua silmällä pitäen ja joka kohdistuu, aavalla merellä toista alusta tai ilma-alusta tai tällaisessa aluksessa tai ilma-aluksessa olevaa henkilöä tai omaisuutta vastaan, alusta, ilma-alusta, henkilöitä tai omaisuutta vastaan, jotka ovat alueella, johon minkään valtion lainkäyttövalta ei ulotu sekä vapaaehtoinen osallistuminen aluksen tai ilma-aluksen toimintaan tietoisena seikoista, jotka tekevät siitä merirosvoaluksen tai ilmarosvoaluksen ja yllytys tai tahallinen avunanto näihin tekoihin. Sellaisen sota-aluksen, valtion aluksen tai valtion ilma-aluksen, jonka miehistö on noussut kapinaan ja ottanut aluksen tai ilma-aluksen valvontaansa, tekemät 101 artiklassa määritellyt merirosvoteot rinnastetaan yksityisen aluksen tai ilma-aluksen suorittamiin vastaaviin tekoihin. Kuvitteellinen esimerkkitapaus voisi olla sellainen, jossa Kambodzalainen merirosvolaiva ryöstäisi kansainvälisillä vesillä Thaimaalaisen aluksen, ja Filippiiniläinen viranomainen onnistuisi pidättämään Kambodzalaiset tekijät. Heillä olisi täysi oikeus siihen, vaikka Kambodzalainen laiva saatika Thaimaalainen alus eivät kantaisikaan Filippiinien lippua. Tämä johtuisi nimenomaan siitä, että merirosvouksen katsotaan olevan niin vakava rikos, että se on poikkeus lippuvaltion periaatteeseen.

Alusta tai ilma-alusta pidetään merirosvoaluksena tai ilmarosvoaluksena, jos siitä määräävien henkilöiden tarkoituksena on käyttää sitä jonkin 101 artiklassa tarkoitetun teon tekemiseen. Sama koskee tällaiseen tekoon käytettyä alusta ja ilma-alusta niin kauan kuin se on siihen syyllistyneen henkilön valvonnassa. Alus tai ilma-alus voi säilyttää kansallisuutensa, vaikka siitä on tullut merirosvoalus tai ilmarosvoalus. Kansallisuuden säilyminen tai menetys määräytyy sen valtion lain mukaan, jonka kansallisuudesta on kysymys. Jokainen valtio voi aavalla merellä tai muilla valtioiden lainkäyttövallan ulkopuolella sijaitsevilla alueilla ottaa haltuunsa merirosvoaluksen tai ilmarosvoaluksen tai merirosvoudella vallatun aluksen tai ilma-aluksen, joka on merirosvojen valvonnassa, pidättää asianomaiset henkilöt ja takavarikoida aluksessa olevan omaisuuden. Haltuunoton toimittaneen valtion tuomioistuimella on oikeus määrätä langetettavista rangaistuksista samoin kuin niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä alukseen, ilma-alukseen tai omaisuuteen nähden hyvässä uskossa olevan kolmannen osapuolen oikeuksien huomioon ottamiseksi. Silloin kun merirosvoudesta epäillyn aluksen tai ilma-aluksen haltuunotto on tapahtunut ilman riittäviä perusteita, haltuunoton suorittanut valtio on vastuussa siitä aiheutuneesta menetyksestä ja vahingosta valtiolle, jonka kansallisuus aluksella tai ilma-aluksella on. Ainoastaan sota-alukset, sotilasilma-alukset tai muut alukset tai ilma-alukset, jotka ovat selvästi merkittyinä tunnistettavissa valtion tehtävissä oleviksi ja niihin valtuutetuiksi, voivat ryhtyä pidätystoimiin merirosvouden johdosta. Tässä hyvin kuvataan kuinka vastaavat tilanteet ovat ns. Lippuvaltion periaatteen ulkopuolella/ tämän poikkeuksia, sekä niin vakavia että niihin voi puuttua aluksen kansallisuudesta riippumatta mikä tahansa sopimusvaltio.

Kaikkien valtioiden tulee toimia yhteistyössä estääkseen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan, jota alukset harjoittavat aavalla merellä kansainvälisten sopimusten vastaisesti. Valtio, jolla on pätevää aihetta uskoa, että sen lippua käyttävä alus käy laitonta kauppaa huumausaineilla tai psykotrooppisilla aineilla, voi pyytää muita valtioita yhteistoimintaan kaupankäynnin lopettamiseksi. Kun huumekauppakin on usein kansainvälistä, on hienoa että sitä vastaan voidaan myös työskennellä valtioiden välisesti, sekä varmasti tehokkaampaa kuin vain siten että oman maan virkavalta jahtaisi rikoksen tekijöitä ja koittaisi narauttaa näitä itse rikoksesta.

Kaikkien valtioiden tulee toimia yhteistyössä aavalta mereltä tapahtuvien luvattomien radiolähetysten lopettamiseksi. Tässä yleissopimuksessa ''luvattomalla radiolähetyksellä'' tarkoitetaan sellaisten ääniradio- tai televisiolähetysten lähettämistä aavalla merellä olevasta aluksesta tai laitoksesta, jotka on tarkoitettu yleisesti vastaanotettaviksi kansainvälisten määräysten vastaisesti ja jotka eivät ole hätäkutsujen lähettämistä. Luvattomia radiolähetyksiä lähettänyttä henkilöä voidaan syyttää: aluksen lippuvaltion tuomioistuimessa, sen valtion tuomioistuimessa, jossa kyseinen laitos on rekisteröity, sen valtion tuomioistuimessa, jonka kansalainen henkilö on sekä minkä hyvänsä sellaisen valtion tuomioistuimessa, jossa lähetys on vastaanotettavissa, tai minkä hyvänsä sellaisen valtion tuomioistuimessa, jossa lähetys häiritsee luvallista radioyhteyttä. Edellä olevien tietojen perusteella toimivaltainen valtio voi pidättää aavalla merellä henkilön tai aluksen, joka lähettää luvattomia radiolähetyksiä, ja takavarikoida lähettimen. Olin todella yllättynyt ymmärtäessäni ensimmäisen kerran miten vakavina rikoksina laittomia radiolähetyksiä tulkitaan, mutta asiaa hetken pohdittuani ymmärsin millaisia vaaroja ne voivat myös sisältää. Esimerkiksi lapsipornon levittämisen mahdollisuus olisi minunkin näkökulmastani erinomainen syy suhtautua vakavasti kaikkiin laittomiin televisiolähetyksiin.

Sota-alus, joka aavalla merellä kohtaa muun kuin sellaisen ulkomaisen aluksen, joka nauttii 95 ja 96 artiklan mukaisesti täydellistä koskemattomuutta, voi pysäyttää sen milloin tämä perustuu sopimuksen suomaan oikeuteen tai on pätevää aihetta epäillä, että: alus harjoittaa merirosvoutta, alus harjoittaa orjakauppaa, tai alus lähettää luvattomia radiolähetyksiä ja sota-aluksen lippuvaltio on toimivaltainen, alus on vailla kansallisuutta, tai vaikka alus käyttää vierasta lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan, se on tosiasiassa samaa kansallisuutta kuin sota-alus. Näissä tapauksissa sota-alus saa tarkastaa, onko aluksella oikeus siihen lippuun, jota se käyttää. Tätä tarkoitusta varten se voi lähettää upseerin komennossa olevan veneen epäillyn aluksen luo. Jos epäilykset jatkuvat asiakirjojen tarkastuksen jälkeen, tarkastusta voidaan jatkaa itse aluksessa. Tarkastus on toimitettava mahdollisimman suurella harkinnalla. Jos epäilykset osoittautuvat perusteettomiksi ja jos alus, johon on noustu ei ole tehnyt mitään sellaista, mikä olisi oikeuttanut tarkastukseen, kaikki sen kärsimät menetykset ja vahingot on korvattava sille. Näitä määräyksiä sovelletaan vastaavasti sotilasilma-aluksiin. Nämä määräykset soveltuvat myös muihin asianmukaisesti valtuutettuihin aluksiin tai ilma-aluksiin, jotka ovat selvästi merkittyinä tunnistettavissa valtion tehtävissä oleviksi.

Ulkomaisen aluksen välittömään takaa-ajoon voidaan ryhtyä silloin, kun rantavaltion toimivaltaisella viranomaisella on pätevät syyt epäillä aluksen rikkoneen valtion lakeja ja määräyksiä. Tällaiseen takaa-ajoon on ryhdyttävä sinä aikana, kun vieras alus tai jokin sen laivaveneistä on takaa-ajavan valtion sisäisillä aluevesillä, saaristovesillä, aluemerellä tai lisävyöhykkeellä, ja takaa-ajoa voidaan jatkaa aluemeren tai lisävyöhykkeen ulkopuolella vain, jos takaa-ajo ei ole välillä keskeytynyt. Pysähtymiskehotuksen antavan aluksen ei tarvitse itse olla sillä hetkellä, kun vieras alus aluemerellä tai lisävyöhykkeellä vastaanottaa pysähtymiskehotuksen, aluemerellä tai lisävyöhykkeellä. Jos vieras alus on 33 artiklassa määritellyllä lisävyöhykkeellä, takaa-ajoon voidaan ryhtyä vain, jos niitä oikeuksia, joiden suojelemiseksi lisävyöhyke on perustettu, on loukattu. Oikeutta välittömään takaa-ajoon sovelletaan vastaavasti, jos rantavaltion lakeja ja määräyksiä, joita sovelletaan tämän yleissopimuksen mukaisesti talousvyöhykkeeseen tai mannerjalustaan, sen suojavyöhykkeet mukaan luettuina, on rikottu talousvyöhykkeellä tai mannerjalustalla suojavyöhykkeineen. Oikeus välittömään takaa-ajoon lakkaa heti kun takaa-ajettu alus saapuu oman maansa tai kolmannen valtion aluemerelle. Välittömän takaa-ajon ei katsota alkaneen, ellei takaa-ajava alus ole sopivin käytettävissä olevin keinoin todennut, että takaa-ajettava alus tai sen vene tai muu apuna toimiva ja takaa-ajettavaa alusta emälaivanaan käyttävä alus on aluemeren rajojen sisäpuolella tai vastaavasti lisävyöhykkeellä, tai talousvyöhykkeellä tai mannerjalustan yläpuolella. Takaa-ajo voidaan aloittaa vasta sen jälkeen, kun pysähtymistä tarkoittava näkö- tai äänimerkki on annettu sellaisen etäisyyden päästä, että vieraan aluksen on ollut mahdollista nähdä tai kuulla se. Välittömään takaa-ajoon voivat ryhtyä ainoastaan sota-alukset tai sotilasilma-alukset tai muut alukset tai ilma-alukset, jotka ovat selvästi merkittyinä tunnistettavissa valtion tehtävissä oleviksi ja niihin valtuutetuiksi. Silloin kun välittömän takaa-ajon suorittajana on ilma-alus, noudatetaan vastaavasti näitä määräyksiä, ja jos pysähtymismääräyksen antava ilma-alus ei pysty pysäyttämään alusta, sen tulee itse tehokkaasti ajaa sitä takaa, kunnes rantavaltion alus tai toinen ilma-alus, jonka ensin mainittu on kutsunut paikalle, saapuu jatkamaan takaa-ajoa. Aluemeren ulkopuolella ei pidätystä tee lailliseksi vielä se, että ilma-alus on vain havainnut aluksen syyllistyneen loukkaukseen tai että sitä epäillään tällaisesta teosta, jollei ilma-alus itse ole sekä käskenyt sitä pysähtymään että ajanut sitä takaa, tai jolleivät tätä ole tehneet muut ilma-alukset tai alukset, jotka jatkavat keskeytyksettä takaa-ajoa. Sellaisen jonkin valtion lainkäyttövallan piirissä pidätetyn aluksen, joka on viety sen satamaan toimivaltaisen viranomaisen tutkimuksia varten, vapauttamista ei voida vaatia yksinomaan sillä perusteella, että alus on matkansa aikana kuljetettu talousvyöhykkeen tai aavan meren osan kautta, jos tämä on olosuhteiden johdosta ollut välttämätöntä. Silloin kun alus on pysäytetty tai pidätetty aluemeren ulkopuolella olosuhteissa, jotka eivät oikeuta välittömään takaa-ajoon, sille on korvattava kaikki tästä mahdollisesti aiheutuneet vahingot tai menetykset. Minusta tuo on todella mielenkiintoista, sillä vastuu viranomaisilla jotka päättävät pysäyttää aluksen on aika suuri sikäli mikäli kyseessä onkin aivan viaton alus.

 

Jokaisen valtion tulee tehokkaasti käyttää lainkäyttö- ja valvontavaltaansa hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaalisissa kysymyksissä sellaisiin aluksiin nähden, jotka käyttävät sen lippua. Jokaisen valtion tulee erityisesti pitää alusrekisteriä, joka sisältää sen lippua käyttävien alusten nimet ja muut tiedot, sellaisia aluksia lukuun ottamatta, joita yleisesti hyväksytyt kansainväliset määräykset eivät alusten pienen koon vuoksi koske, ja harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen sen lippua käyttävään alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden alusta koskevissa hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaalisissa asioissa. Tämä sääntely ei minua oikeastaan yllätä, koska pelkässä ajoneuvoliikenteessä pätee hyvin samantyyppiset säännöt joihin olen jo tottunut.

 

Koen että aiheeseen perehtyminen avarsi käsitystäni siitä miten hankalia ja pahoja rikoksia aavalla merellä tapahtuvat edellä mainitut rikokset todellisuudessa ovatkaan, ja toisaalta olen ilahtunut valtioiden yhteistyöstä näiden rikosten ehkäisemiseksi. Uskon että teknologian kehittyessä keksitään paljon uusia laitteita ainakin fyysisen laittoman kaupankäynnin ja ryöstelyn ehkäisemiseksi. Teknologian kehitys saattaa sen sijaan vaikeuttaa laittomien tv- ja radiolähetysten estämistä, mutta sitä pohtiessani menisin jo aivan uuteen aiheeseen: “Tulevaisuus, uhka vai mahdollisuus?” Siispä päätän kirjoittamisen tähän. Kiitos opettajille ja koko ryhmälle kaikesta avusta.

MARJA TIENARI
bottom of page