ANALYYSI IHMISOIKEUKSISTA SEKÄ NIIDEN NÄKYVYYDESTÄ JA VAIKUTUKSESTA MEDIASSA
Jaana Hillebrandt: Valitsin ihmisoikeudet käsiteltäväkseni aiheeksi, koska ne vaikuttavat meihin ja meidän arvoihimme jatkuvasti ilman että edes huomaamme asiaa. Suomessa ihmisoikeuksia pidetään usein itsestäänselvyyksinä hyvinvointivaltioasemamme vuoksi. Median vaikutus mielipiteisiimme, sivistykseemme ja arvoihimme on ollut internetin ja sosiaalisen median aikakaudella hurjassa kasvussa, minkä vuoksi median asemaa ihmisoikeuksien valistajana ei voi vähätellä ja siksi halusinkin ottaa median vaikutuksen huomioon myös analyysissani. Tein kyselyn, jota käytän analyysin pohjana ja täydennän mediasta löytyvillä tutkimuksilla ja mielipiteillä asian käsittelyä. Käsittelen analyysissani Suomen tilannetta pienellä painotuksella, koska kyselyyn vastanneet ovat suomalaisia ja siksi monet heidän mielipiteistään perustuvat Suomen tilanteeseen tai suomalaiseen näkökulmaan. Analyysi sisältää sekä omaa pohdintaani että oikeudellista, poliittista sekä sosiaalista näkökulmaa ihmisoikeuksia tutkittaessa.
Yleistä ihmisoikeuksista, Ihmisoikeuksien julistuksesta sekä ihmisoikeuksien valvonnasta
Ihmisoikeudet perustuvat ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, joka hyväksyttiin joulukuussa 1948 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kolmannessa yleiskokouksessa. Julistusta pidetään ihmisoikeuksien saralla tärkeimpänä asiakirjana ja sillä on ollut valtava merkitys kansainvälisten ihmisoikeusnormien kehittämisessä. Ihmisoikeuksien julistuksen jälkeen ihmisoikeusjärjestelmää on täydennetty ja edistetty uusilla sopimuksilla ja niiden pöytäkirjoilla ja se on ollut pohjana yli 90 kansainväliselle sopimukselle, julistukselle ja muille asiakirjoille YK:n järjestelmässä. Julistuksen ovat hyväksyneet lähes kaikki valtiot maailmassa.
Julistuksessa on 30 artiklaa, jotka sisältävät oikeuksia, velvollisuuksia, tulkintaohjeita ja velvoitteita. Julistus ei ole juridisesti sitova, mutta valtio voi Suomen tapaan allekirjoittaa ja ratifioida sopimuksen. Ratifioinnilla valtio sitoutuu turvaamaan sopimuksessa luetellut oikeudet ja vapaudet kaikille alueellaan oleville ihmisille ja edistämään ihmisoikeuksien toteutumista. Suomi on sisällyttänyt ihmisoikeudet perustuslain perusoikeuksiin, mitä kautta ihmisoikeudet ovat muodostuneet osaksi valtiomme sitovinta oikeutta.
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille maailman ihmisille kaikkina aikoina ja kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeudet perustuvat ajatukselle siitä, että ihminen on moraalinen olento ja jokaiselle ihmiselle kuuluu automaationa kaikissa tilanteissa ihmisarvo. Kolme tärkeintä piirrettä ihmisoikeuksilla ovat yleismaailmallisuus, luovuttamattomuus ja perustavanlaatuisuus.
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen toteutumista jäsenvaltioissaan. Jokainen sopimusvaltio tai yksityinen valittaja voi valittaa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen, mikäli kokee oikeuksiensa tuleen loukatuksi.
Taustatietoa kyselystä
Aloitin tutkimukseni tekemällä kyselyn ihmisoikeuksien tietämyksestä sekä ihmisoikeuksien asemasta mediassa. Kyselyyn vastasi 250 ihmistä, joista lähes 90 % oli alle 30-vuotiaita naisia. Vastanneista 31 % oli lukiotaustaisia ja toiset 32 % ammattikoulutaustaisia. Vastanneista 16 %:lla oli peruskoulu viimeisin koulutus. Lopuilla noin 20 %:lla oli ammattikorkeakoulu tai yliopistokoulutus.
Toteutuvatko ihmisoikeudet tällä hetkellä ja voivatko ihmisoikeudet toteutua tulevaisuudessa Suomessa?
Vastanneista 79 % on sitä mieltä, että Suomessa ihmisoikeudet toteutuvat suurimmaksi osaksi ja 13 % sitä mieltä, että ihmisoikeudet toteutuvat täysin. Tulokset ovat jokseenkin yllättävät, koska minulle ja monelle muullekin ihmisoikeuksiin ja niiden toteutumiseen perehtyneelle on varmasti selvää, että ihmisoikeudet eivät toteudu täysin missään maailmassa, eivät edes Suomessa. Toki Suomessa moni asia on huomattavasti paremmin kuin muualla maailmassa, muun muassa oikeus vapauteen ja opetukseen, mutta silti meilläkin on vielä paljon tehtävänä, ennen kuin ihmisoikeudet voivat meillä Suomessa täysin toteutua. Esimerkiksi oikeus opetukseenkin on ollut lähiaikoina keskustelun aiheena mediassa kalliiden omakustanteisten kirjojen vuoksi, mikä heikentää matalampituloisten mahdollisuutta kallistuvaan lukiokoulutukseen. Amnestyn vuosiraportin (2/2017) mukaan ihmisoikeudet ovat heikentyneet Suomessa, erityisesti turvapaikanhakijoiden oikeudet, kuten ilmaisen oikeusavun evääminen, kielteisten päätösten valitusajan puolittuminen sekä perheenyhdistämisen korkea kynnys. Vuoden 2016 tapaan Suomi sai vuosiraportissa jälleen moitteita transsukupuolisia ihmisiä koskevasta lainsäädännöstä sekä väkivaltaa kokeneiden naisten palveluiden puutteellisuudesta ja saatavuudesta eri puolella Suomea. Myös siviilipalveluksen pituus saa Amnestylta kritiikkiä rangaistusluonteisuudestaan verrattaessa sitä asepalveluksen pituuteen. Kysyessäni kyselyssä, mitkä toteutumattomat ihmisoikeudet huolestuttavat vastanneita eniten, nousivat esille myös maahanmuuttajien oikeudet ja turvapaikan saaminen.
Kyselyyn vastanneista 250 ihmisestä 156 henkilöä eli 62,5 % oli sitä mieltä, että vaikka ihmisoikeudet eivät vielä täysin Suomessa toteutuisikaan, on niiden toteutuminen tulevaisuudessa mahdollista. 35 % oli kuitenkin sitä mieltä, että toteutuminen on mahdollista suurimmalta osin, muttei täysin. Itse koen kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään, koska tämän hetkisellä lainsäädännöllä ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole mahdollista, kuten Amnesty oli vuoden 2017 raportissaan huomauttanut transsukupuolisten ihmisten lainsäädännöstä. Juurikin transsukupuolisia koskevan lainsäädännön radikaali muuttaminen on hidas prosessi eikä prosessi pääse käyntiin ennen kuin ihmiset ovat valmiita vastaanottamaan uuden lainsäädännön ja sen tuomat muutokset yhteiskuntaan. Asenteiden muutos vie pidempään kuin lainsäädäntömuutokset veisivät. Toiseksi ihmisoikeudet ovat kattavat ja laajat, minkä vuoksi uskon, että aina löytyy vähemmistö, jonka kohdalla oikeudet tai vapaudet eivät toteudu samalla tavalla kuin valtaväestölle.
Toteutuvatko ihmisoikeudet tällä hetkellä ja voivatko ihmisoikeudet toteutua tulevaisuudessa muualla maailmassa?
Kyselyyn vastanneista 71 % oli sitä mieltä, että ihmisoikeudet eivät suurimmaksi osaksi toteudu muualla maailmassa, 14 % oli sitä mieltä, että ihmisoikeudet suurimmaksi osaksi toteutuvat ja 15 % ei koe ihmisoikeuksien toteutuvan muualla maailmassa. ”Muualla maailmassa” on sinällään vaikea käsite, koska se kattaa Suomen kaltaiset ja paremminkin ihmisoikeuksia toteuttavat valtiot sekä toisaalta myös äärimmäisestä köyhyydestä ja oikeudettomuudesta kärsivät valtiot. On kuitenkin sanomattakin selvää, että ihmisoikeudet eivät toteudu kaikkialla maailmassa. Kyselyssä kysyin vastaajilta, mistä muualla maailmassa toteutumattomista oikeuksista he ovat eniten huolissaan. Vastauksista nousi esille koko ihmisoikeuksien kirjo, mutta selkeimpinä huolenaiheina olivat orjuuden kiellon toteutumattomuus, lasten ja naisten epätasa-arvoinen asema miehiin verrattuna, riittävän elintason puuttuminen sekä sanan, mielipiteen ja uskonnon vapaus. Toteutumattomia oikeuksia ja vapauksia on kehitysmaissa ja diktatuurista kärsivissä maissa niin suuri määrä, että on vaikea päättää mistä aloittaa käsittely. Worldometers sivustolla näkyy ajantasaisena maailmanlaajuisesti tilastot esimerkiksi maailman väestöstä, ympäristön tilanteesta sekä energian tuotannosta ja kulutuksesta. Huolestuttavimpia ovat tilastot aliravittujen ihmisten määrästä maailmassa (noin 824 000 000), tänään (25.1.2018) nälkään kuolleiden henkilöiden määrä (klo 12 päivällä noin 16 000) ja määrä ihmisistä, joilla ei ole puhdasta juomavettä (noin 580 000 000). Osa tilastoista liikkuu negatiiviseen suuntaan ja osa positiiviseen suuntaan. Maailmanlaajuiset tilastot terveystilanteesta kuten HIV:iin tai Aidsiin kuolleiden määrästä tänä vuonna (25.1.2018 113 000) ovat myös kauhistuttavaa katsottavaa.
Onneksi muun muassa netistä löytyy paljon tutkimuksia ja tilastoja siitä, kuinka monessa maassa kansalaisten olot paranevat ja kehitystä tapahtuu valtion tasolta alaspäin kansalaistenkin tasolla. Tässä keskeisessä roolissa ovat kansalaisjärjestöt eli valtioiden hallituksista riippumattomat kansainväliset järjestöt kuten Punainen risti, WWF, Lääkärit ilman rajoja sekä Amnesty international. Nämä järjestöt vievät konkreettista apua sitä tarvitseville sinne, missä hätä on, kuten viattomille siviileille, jotka kärsivät sodan ollessa käynnissä. Järjestöt myös vaikuttavat muun muassa YK:ssa ja näin saavat muutosta aikaan myös valtioiden päättäjien tasolla.
Lohdullisena pidän netistä löytämääni kansainvälistä köyhyyskelloa, joka kertoo ajantasaisena arvion köyhyysrajan alapuolella elävien maailman ihmisten määrästä. Tänään (25.1.2018) kello näyttää noin 627 500 000 henkilöä, mikä on järisyttävän suuri määrä, mutta lohdullista on, että määrä pienenee sekunnissa 1,1 ihmisen verran. Harmillisesti köyhyysrajan alapuolelta ”pakenevien” määrä olisi suurempi, ellei liikettä myös toiseen suuntaan tapahtuisi. Muutaman päivän kelloa seuranneena olen huomannut, että erityisesti Nigeriassa ja Kongon tasavallassa köyhyyden kehityssuunta on negatiivinen, kun taas Intiassa kehitys toiseen suuntaan on hyvin nopeatahtista. Lähes joka toinen köyhyysrajan alapuolelta paennut henkilö oli intialainen. Toki Intian asukasmäärän huomioon ottaen kehitys ei ole niin nopeaa, kuin se kellon perusteella näyttäisi, mutta Intian kasvu ja kehitys on todettu olevan huimaa myös muiden tutkimustulosten perusteella.
Vertailua Suomen ja muun maailman välillä
Kyselyn tuloksista voi selvästi nähdä, että Suomen tilannetta muuhun maailmaan nähden pidetään selvästi parempana ja myös tulevaisuudessa ihmisoikeuksien toteutumista pidetään Suomessa mahdollisempana, ainakin kyselyyn vastanneiden mielestä. Suomella on toki lähtökohdat huomattavasti kehittyneemmät kuin monilla kehitysmailla tai diktatuureilla, joissa ihmisoikeudet eivät tällä hetkellä toteudu. Itse uskon, että tietyn tason saavuttamisen jälkeen, loppujen toteutumattomien ihmisoikeuksien toteuttaminen on entistä haastavampaa, minkä vuoksi ihmisoikeudet eivät kehittyneimmissäkään valtioissa kuten Suomessa välttämättä toteudu vielä vuosisadan päästäkään. Kehitysmaissa ihmisoikeuksien lähtötaso on niin matala, että kehitysavulla ja muiden maiden tuella ihmisoikeuksien kehitys voi lähteä huimaan nousuun, kunhan kehittyvän valtion tasolla hallinto saadaan ensin toimimaan oikein. Haastavampaa ihmisoikeuksien toteutuminen tai niiden edistäminen on mielestäni diktatuurimaissa tai maissa, joissa hallinto sortaa kansalaisiaan tietoisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä on Pohjois-Korea, jossa ihmisen vapaus tahtomansa kaltaiseen elämään ja vapaus omaan mielipiteeseen eivät valtion johdon vuoksi toteudu. Tällaisten valtioiden tai heidän kansalaisten auttaminen on huomattavasti vaikeampaa, koska valtion johto ei ole vastaanottavainen muiden valtioiden tai järjestöjen tarjoamalle avulle.
Tiedon saaminen ihmisoikeuksista
Kyselyssä kysyin vastaajilta, mistä he ovat oppineet tai kuulleet ihmisoikeuksista. Kyselyssä oli mahdollisuus valita useampi vastaus. Eniten vastaajat olivat oppineet ja kuulleet ihmisoikeuksista peruskoulussa (77,5 %), 2. asteen koulutuksessa (68,3 %) ja mediasta (67,5 %). 17,7 % oli oppinut ihmisoikeuksista korkeakoulussa ja jopa 45,8 % oli itse perehtynyt ihmisoikeuksiin. Yksittäisiä vastauksia olivat järjestötoiminta, työn kautta oppiminen, vanhemmat ja lähipiiri. Itseni yllätti peruskoulun prosentuaalinen osuus, koska itse en muista ihmisoikeuksien olleen opetuksen aiheena omana peruskouluaikanani. Aihetta on saatettu sivuta, mutta aihetta ei ole tuotu esille sillä laajuudella ja painotuksella, jonka ihmisoikeudet mielestäni ansaitsisivat. Ihmisoikeudet luovat meille kaikille kuitenkin keskeiset arvot, jotka ohjaavat sekä valtion, että sen kansalaisten keskinäisiä kanssakäymisiä ja päätöksentekoa. Valitettavan paljon on olemassa lapsia, joita ei kohdella heidän perheessään hyvin ja lapsilla ei esimerkiksi ole kotonaan mielipiteen tai ajatuksen vapautta. Opettamalla kaikille ihmisille kuuluvista ihmisoikeuksista, nämä lapset voivat kasvaa oikeudentajuisiksi aikuisiksi kodin kasvatustavoista huolimatta. Ihmisoikeuskeskuksen tekemän selvityksen (2014) mukaan ” Ihmisoikeuksien edistäminen on kirjattu perus-opetuksen tavoitteeksi ja opetussuunnitelman perusteiden arvopohjaan sekä lisätty historian opetuksen ainesisältöön. Ihmisoikeudet on huomioitu vaihtelevalla tavalla myös muiden koulutusalojen ja -asteiden opetussuunnitelmien perusteissa. Tämä ei kuitenkaan ole riittänyt varmistamaan ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen toimeenpanoa ja käytännön toteutumista. Erityisesti ihmisoikeusnormien ja -mekanismien opetus on usein puutteellista eikä niiden velvoittavuuteen kiinnitetä riittävästi huomiota.” Tutkimus täten selittää, miksi peruskoulussa ihmisoikeuksista oppineiden määrä on 77,5 % eikä 100 %, mikä olisi opetussuunnitelmassa vaadittu ja tavoiteltu määrä. Tutkimuksen mukaan ihmisoikeuksien opetukseen velvoittavat myös kansainväliset sitoumukset, joita ei nykyisessä (2014 vuoden) tilanteessa noudateta. Tämän selittää Suomen lainsäädännön puutteellisuus ihmisoikeuksien opetuksessa: opetukseen velvoittaa tällä hetkellä (2014) vain opetussuunnitelmat eikä laki. Ihmisoikeusnormien ja – mekanismien puutteellinen opetus selittää, miksi itsellenikään ei ole kirkastunut peruskouluaikana ihmisoikeudet todellisessa laajuudessaan. Ihmisoikeudet ovat varmasti olleet osana muuta opetusta ja oikeudesta mielipiteeseen on muun muassa puhuttu alakoulusta lähtien, mutta yksittäisten oikeuksien liitäntää ihmisoikeuksiin kokonaisuutena tai ihmisoikeuksien kokonaisuutta ylipäätään en ole peruskouluaikana oppinut. Median osuus kyselyyn vastanneilla on ilmeisen huolestuttava, koska median antama kuva ihmisoikeuksista ei aina vastaa todellisuutta. Tätä käsittelen muutaman kappaleen jäljempänä.
Ihmisoikeuksien tietämys
Kyselyyn vastanneista 66,7 % kertoo tietävänsä, mitä ihmisoikeudet ovat ja 32,1 % vastanneista kertoo tietävänsä osittain tai on muuten epävarma. Vain 3 ihmistä vastasi, etteivät tiedä mitä ihmisoikeudet ovat. Vastaukset ovat osittain ristiriidassa kyselyn seuraavan kysymyksen kanssa, jossa kysyin montako ihmisoikeutta vastanneet osaavat luetella. Eniten (81 %) vastanneista osasi luetella vain 10 tai alle 10 ihmisoikeutta. Loput 19 % osasivat luetella yli 10 ihmisoikeutta, parhaimman tuloksen ollessa 24 ihmisoikeutta. Ihmisoikeudet.net on listannut sivuilleen helposti luettavaan muotoon 24 ihmisoikeutta. Artikloita ihmisoikeuksien julistuksessa on 30, kuten alussa jo mainitsinkin, mutta osa artikloista (kuten artikla 30) ovat tulkintaa ohjaavia tai velvoittavia artikloita, eikä niitä siksi ole otettu huomioon ihmisoikeudet.net:n 24 ihmisoikeuden listauksessa. Alle 10 ihmisoikeuden tietämys on ilmeisen huolestuttavaa. Tämä osoittaa minun näkökulmastani, kuinka itsestäänselvyytenä monia ihmisoikeuksia pidämme, jotka meillä täällä Suomessa toteutuvat niin sanotusti automaattisesti. Esimerkiksi kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, orjuuden ja kidutuksen kielto ja liikkumisvapaus ovat meille suorastaan automaatio, emmekä välttämättä osaa ajatella niitä enää oikeuksina. Jos emme osaa arvostaa jo saavutettuja oikeuksia, emme osaa myöskään arvostaa Suomen nykyistä tilannetta. Jos kiinnitämme huomiota vain oman valtiomme epäkohtiin, emme osaa nähdä, kuinka paljon olemme edellä muun muassa kehitysmaita, joihin juuri meidän tapaisten hyvinvointivaltioiden tulisi kiinnittää huomiomme ja apumme. Tällä en tarkoita sitä, että Suomen ihmisoikeuksia ei pitäisi pyrkiä edistämään, vaan sitä, että täällä olevaa tietotaitoa tulisi osata nykyisessä tilanteessamme viedä myös muille kipeämmin apua tarvitseville. Kuten ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila kirjoittamassaan blogikirjoituksessa 12/2017 tuo hyvin esille, ei Suomen historia oikeusvaltiona tai yhdenvertaisuuden edistäjänä ole kovin vanha.
Yleinen asenne ihmisoikeuksia kohtaan on onneksi ihmisoikeuksien tietämystä lohduttavampi. 69,5 % vastanneista piti ihmisoikeuksien toteutumista erittäin tärkeänä ja 28,1 % tärkeänä. Vain 2,4 % piti ihmisoikeuksien toteutumista ”ei kovin tärkeänä” tai ”ei yhtään tärkeänä”. Kansanedustajamme Jaana Pelkonen on 8/2016 kirjoittanut blogikirjoituksen Iltalehdelle, jossa hän nostaa esille tammikuussa 2017 voimaan tulleen uuden avioliittolain sekä tulevaisuudessa tarvittavat lainsäädännölliset muutokset tasa-arvon edistämiseksi. Pelkonen korostaa kirjoituksessaan erityisesti äitiys- ja translakia, jotka ovat hänen mielestään jo jääneet ajasta jälkeen ja jotka olisi pyrittävä uudistamaan välittömästi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien turvaamiseksi. Pelkonen edustaa päättäjistöä, jotka haluavat vahvistaa kansainvälisestikin sovittuja arvoja ja edistää Suomessa niiden toteutumista. Tästä vastakohtana on tämän vuoden presidenttiehdokas Laura Huhtasaari, joka Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa 17.12.2017 totesi ihmisoikeuksien olevan tarkoitettu heikoille, kuten vauvoille ja vammaisille, jotka tarvitsevat suojelua. Tällainen ihmisoikeuksiin perehtymättömyys ja tietämättömyys on mielestäni huolestuttavaa maatamme edustavan henkilön virkaan pyrkivältä poliitikolta. Valtiojohtomme, erityisesti tasavallan presidenttimme, tulisi edustaa Suomen arvoja, ja pyrkiä näkyvyydellään parantamaan ihmisoikeuksien toteutumista sekä arvoja ihmisoikeuksien perusteella. Jos istuva presidenttimme ajattelee ihmisoikeuksia heikkojen oikeuksina, ei ihmisoikeuksien toteutuminen tulisi ainakaan edistymään hänen presidenttikaudellaan. Ihmisoikeuskeskuksen toteuttamassa tutkimuksessa todetaankin julkisen vallan käyttäjien tarvitsevan entistä enemmän ihmisoikeusopetusta, jotta he voivat turvata ihmisoikeuksien toteutumisen työssään. Perustuslain 22§:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, eivätkä Huhtasaaren mukaiset mielipiteet omaava poliitikko valitettavasti pysty oikeuksien turvaamista varmistamaan.
Ihmisoikeudet mediassa
Kyselyyn vastanneista 57 % vastasi näkevänsä ihmisoikeuksiin liittyviä uutisia mediassa viikoittain, 22,1 % kuukausittain ja 20,9 % päivittäin. 95,6 % vastanneista vastasi uutisten olevan pääosin negatiivisia eli uutisia, joissa ihmisoikeudet eivät toteudu. Vain 11 ihmistä eli 4,4 % piti uutisia pääosin positiivisina. Median asema ihmisoikeusrikkomusten julkituojana on merkittävä. Mediaa seurataan jatkuvasti enemmän ja enemmän ja jo entistä nuoremmalla iällä. Medialukutaitoa opetetaan koulussa ja ihmiset ovat entistä kriittisempiä median suhteen. Muualta maailmasta uutisoidut ihmisoikeusrikkomukset vetävät huomiota epäkohtiin, jolloin median aiheuttama paine saattaa saada valtion tai muun toimijan muuttamaan toimintatapojaan uutisoidun asian suhteen. Uutisoidut asiat esimerkiksi kehitysmaista vetävät huomiota epäkohtiin ja auttavat kehitysmaissa toimivia kansainvälisiä järjestöjä, kuten Punaista Ristiä, keräämään enemmän avustuksia olojen parantamiseksi kärsivissä maissa. Tiedottaminen epäkohdista maailmalla saattaa johtaa kansalaiset äänestämään kehitysapua puolustavaa ehdokasta eduskunta- tai presidentinvaaleissa, jolloin myös valtion tasolla avustukset niitä tarvitseviin maihin saattavat toteutua tai avustuksen suuruus kasvaa.
Ihmisoikeuksien medianäkyvyys ei kuitenkaan ole aina pelkästään hyvä asia. Mikäli negatiivisia uutisia ihmisoikeuksista näkyy kyselyn vastausten mukainen määrä, tulee huomio vedettyä pois jo toteutuneista tai vähintäänkin hyvin toteutuvista ihmisoikeuksista. Tämä johtaa jo aikaisemmin mainitsemaani joidenkin ihmisoikeuksien itsestään selvänä pitämiseen ja mielestäni myös turhista asioista valittamiseen, jolloin suuremmat ongelmat saattavat jäädä huomiotta. Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kaari Mattilan kirjoittamassa blogikirjoituksessa 12/2017 Mattila kertaa Suomi 100 – vuoden tapahtumia ja ihmisoikeuksien asemaa Suomessa: ” Juhlapuheista olen kuitenkin etsinyt oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia. Ehkä niiden merkitystä Suomen hyvinvoinnille ja vauraudelle pidetään niin itsestään selvänä, että ne unohtuvat. Kuitenkin oikeusvaltion keskeiset piirteet kuten riippumaton oikeuslaitos ja ihmisoikeuksiin pohjaava vahva perustuslaki ovat hyvinvoinnin ja demokratian kovaa ydintä.”
Lisäksi mediakriittisyydestä huolimatta opimme tahtomattamme median kautta ihmisoikeuksista, eivätkä opitut asiat ole aina faktatietoa, vaan valitettavan usein kirjoittajien tai haastateltujen henkilöiden mielipiteitä. Media myös antaa toisinaan vääristyneen kuvan ihmisoikeuksien todellisesta tilasta. Kuten usein on huomattu, ne ihmisryhmät, joilla asiat ovat jo pitkään olleet huonosti, ovat ne, joilla ei ole enää voimia yrittää vetää huomiota heillä toteutumattomiin oikeuksiin. Ihmiset, joilla on pääosin kaikki hyvin, ovat yleensä kykenevämpiä ajamaan omaa asiaansa eteenpäin. Esimerkiksi internet on täynnä tarinoita masennusta sairastavista ihmisistä ympäri maailman, jotka ovat käyneet oman valtionsa terveydenhuoltolaitoksen ja sosiaaliturvan jaosta päättävien päättäjien kanssa pitkät taistelut oikeuksistaan. Valitettavasti näillä ihmisillä ei ole jo käydyn uuvuttavan taistelun jälkeen voimavaroja tuoda julki omien oikeuksien toteutumisessa olevia epäkohtia.
Muutos ihmisoikeuksien näkyvyydessä mediassa
Monella tavalla media toimii kuitenkin hyvin ihmisoikeusrikkomusten ja vääryyksien julkituojana. Kyselyyn vastanneista 87,6 % oli sitä mieltä, että media tuo ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia esille enemmän kuin 5-10 vuotta sitten. Tähän on toki vaikuttanut medioiden valtava kasvu ja median saatavuuden helpottuminen, jolloin uutisten ja kirjoitusten määrä on myös aiempaa suurempi. Uskon, että maailmanlaajuinen kehitys on johtanut siihen, että ihmiset haluavat tuoda ennemmin julki ongelmia ja pyrkiä avoimesti kehittämään ratkaisuja ongelmiin eikä asioita yritetä enää piilotella entisaikojen tapaan. Kehitys näkyy esimerkiksi vuoden 2017 lopulla alkaneessa ja edelleen käynnissä olevassa maailmanlaajuisessa me too – kampanjassa, jossa seksuaalista häirintää tai hyväksikäyttöä kokeneet naiset ja miehet tulevat omien kokemustensa kanssa julki ja tuovat näin näkyvyyttä oman koskemattomuuden rikkomisessa piilevälle ongelmalle, josta ollaan aiemmin lähinnä vaiettu.
Loppupohdinnat
Yleisesti vaikuttaa siltä, että ihmisoikeuksiin ja niiden toteutumiseen kiinnitetään jatkuvasti enemmän huomiota ja epäkohtia nostetaan aiempaa herkemmin esille erityisesti mediassa. Ihmisoikeuksien tilanne saattaa mediaa seuratessa vaikuttaa heikolta, koska siellä nostetaan esille lähinnä epäkohtia. Enemmän asiaan perehdyttyäni vaikuttaa kuitenkin siltä, että ihmisoikeudet ympäri maailmaa ovat pääasiassa kehityssuuntaisia, mutta muutosta molempiin suuntiin toki tapahtuu.
Ihmisoikeuksien tietämys on sekä oman kyselyni että ihmisoikeuskeskuksen tekemän tutkimuksen perusteella heikkoa, mikä näkyy ikävä kyllä myös valtion virkamiesten ihmisoikeusosaamisessa, josta esimerkkinä käytin presidenttiehdokas Laura Huhtasaarta. Ihmisoikeuskeskuksen tutkimuksenkin mukaan ihmisoikeuskasvatusta olisi lisättävä kaikilla koulutusasteilla sen kattavan osaamisen varmistamiseksi, josta olen täysin samaa mieltä. Ihmisoikeuskasvatus tulisi varmistaa opetussuunnitelman sijaan vahvemmin lailla, jotta sen sitovuus ei aiheuttaisi poikkeuksia opettaja- tai koulukohtaisesti. Vaikka ihmisten arvomaailmat vaihtelevat paljon, tulisi ihmisoikeuksien pohjana olevien arvojen olla myös jokaisen maailman ihmisen arvopohja. Näin onnistuisimme tulevaisuudessa välttämään monet sodat ja ihmiskunnan historiassakin tapahtuneet vääryydet kokonaisia kansakuntia tai ihmisryhmiä kohtaan.
Lähteet:
Ihmisoikeuskysely
https://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/amnesty-ihmisoikeudet-heikentyneet-suomessa
http://www.worldometers.info/fi/
http://www.ihmisoikeudet.net/opi-ihmisoikeuksista/ihmisoikeuksien-sisalto/
https://ihmisoikeusliitto.fi/ole-se-suomi-jossa-ihmisoikeudet-kuuluvat-kaikille/
https://blogit.iltalehti.fi/jaana-pelkonen/2016/08/24/ihmisoikeudet-eivat-ole-mielipidekysymyksia/