Tiistai 19.12.2017

Anitra: Päivä alkoi Outi Korhosen luennolla, jossa käsiteltiin kansainvälisen oikeuden luonnetta ja lähteitä.

​

Opimme, että kansainvälisen oikeuden luonnetta voi olla neljää erilaista. Heterogeenistä (erilaisuus), joka ei tule yhdestä eri paikasta vaan eri alkuperistä (198 valtiota). Valtiot, jotka ovat suuressa asemassa, heillä on suurempi voima ja valta vaikuttaa asioihin esim. USA. Myös kansainväliset järjestöt voivat vaikuttaa oikeusnormeihin, vaikuttavin on YK. Toinen tyyppi on heterodoksinen (alkuperätieto), riippuu millä puolen maapalloa ollaan ja tulkinnat voivat olla hyvinkin erilaisia kansainvälisessä oikeudessa. Kolmas on pluralistinen (alueellisuus), jossa annetaan itsehallintoa eri maanosille ja on hyvä, että syntyy omia järjestelmiä esim. ihmisoikeuksien alue. Neljäs on generalismi (yleispätevä) v. fragmentaatio (sirpaloitunut), generalismin mukaan eri aloilla on kuitenkin yhteisiä linjoja ja yhteisiä päämääriä. Fragmentaation mukaan kansainvälinen oikeus on sirpaloitunut eli on omat oikeudenalat, kansainvälisen vero-oikeuden juristilla ei ole mitään yhteistä ihmisoikeusjuristin kanssa.

​

Kansainvälisen oikeuden perusnormeja on kansainvälisen turvallisuuden ja rauhan ylläpitäminen, joka on tärkein normi. Elinolosuhteiden ylläpitäminen, ilmastoturvallisuus ja energia turvallisuus on myös perusnormeja.

​

Kansainvälisen oikeuden lähteitä ovat muun muassa YK, YK:n peruskirja, kansainväliset sopimukset (ainoa tapa luoda tietoisesti KV-oikeutta, syntyvät neuvottelujen tuloksena), kansainvälinen tapaoikeus (valtion käytäntö, johon voi kuulua yleiskokousten päätöslauselmien hyväksyminen), yleiset oikeusperiaatteet (esim. pacta sunt servanda, jus cogens, ne bis in idem, vilpittömän mielen periaate, taannehtivuuskielto, estoppel, kohtuusperiaate ja hiljaisen hyväksynnän -periaate), oikeuspäätökset (kansainvälinen tuomioistuin ja muut tuomioistuimet), oikeuskirjallisuus (korkeasti arvostettujen julkaisijoiden kirjoituksia pidetään myös toissijaisina) ja kansainvälisten organisaatioiden kannanotot ja päätökset (materiaalisia tai todistuslähteitä, yleiskokous, muut toimijat). Soft law on termi, jota käytetään kuvatessa kahta erilaista, mutta rinnakkaista kv-oikeuden ilmiötä. Se on myös nimi, joka on annettu niille kv-oikeuden säännöille, jotka eivät pane täytäntöön konkreettisia oikeuksia tai velvoitteita.       

Luennolla tehtiin kaksi oikeustapausta ryhmässä, johon osallistui minä, Zahra, Jaana ja Suvi; Trail Smelter ARB ja Temple CAM vs. THA ICJ 1962. Jokaisella oli hyviä argumentteja ko. tehtävissä ja jokainen osallistui ahkerasti tehtävän antoon.

​

Keskusteltiin Zahran, Jaanan ja Suvin kanssa miten toteutamme portfolion ja kuka ottaa vastuun mistäkin tehtävästä ja minkälaisen toteutustavan jokainen haluaa omalle vastuuelementilleen. Alustavasti puhuimme, että Jaana tekisi kyselyn ja sen pohjalta analyysin, minä videon adobe sparkilla, Suvi powerpointin ja Zahra oikeustapausanalyysin. Marjalle ehdotimme esseemuotoa.

​

Teimme Zahran kanssa yhdessä todella kattavat muistiinpanot koko ryhmällemme, jota kävimme yhdessä läpi. Tallensimme ne myös niin, että jokainen ryhmäläinen pääsee vielä tarkastelemaan muistiinpanoja ja painamaan mieleensä tietyt yksityiskohdat läpi. Muistiinpanoistamme otimme pääasiat oppimispäiväkirjaan. Muistiinpanoja voi hyvin hyödyntää elementeissä.

​

Keskiviikko 20.12.2017

Anitra: Päivä alkoi taas Outi Korhosen luennolla, ennen luennon alkua sovittiin Zahran, Jaanan ja Suvin kanssa aiheet mistä kukakin tekee portfolion elementit ja sovimme myös oman deadlinen töillemme.

​

Luennolla käytiin läpi valtion syntyä, valtion kriteereitä, valtion oikeuksia ja velvollisuuksia, ja tuomiovaltaa ja tuomiovaltaperusteita.

​

Opimme, että valtioseuraanto tarkoittaa, että seuraaja valtio voi itse päättää mitä edeltävän valtion sopimuksista seuraaja ottaa itselleen. Koskee kaikkia muita sopimuksia paitsi rajasopimuksia. On olemassa neljä kriteeriä, millainen yksikkö voi muodostua valtioksi. Ensimmäinen on alue, alueen tulee olla määritelty ja erityisesti juridisesti sitovien sopimusten avulla naapurivaltioiden kanssa sovitut rajat. Territorial water/sea kuuluu valtion alueeseen. Toinen on väestö, nomad väestö luetaan myös valtion alueisiin, eikä pakkosiirtoja saa tehdä. Kolmas on tehokas hallinto, jonka tarkoituksena on valvoa väestön toimia ja saada miehitys muihin valtioihin. Neljäs on kyky ulkosuhteisiin, valtiolla tulee olla kyky muodostaa kansainvälisiä suhteita ja täyttää valtion velvollisuudet.

​

Valtio syntyy, kun yleensä rikotaan joitakin oikeuksia tai epätavallinen tapahtuma taikka valtio haluaa julistautua itsenäiseksi tai irtautua toisesta valtiosta. Lähtökohtaiseesti toiset valtiot tunnustavat valtion, mutta eivät voi estää valtion syntymistä.

​

Tuomiovallalle on neljä perustetta, eli missä tuomiovaltaa käytetään. Ensimmäinen on alueperuste, sitä on joko aktiivista tai passiivista. Toinen on henkilöperuste, minkä maan kansalaisia henkilöt ovat. Kolmas on universaaliperuste, jos kyseessä on hostis humani generis tai sotarikos. Kolmas on sopimusperuste, joka menee muiden perusteiden yli. Sovitaan valtioiden kesken, että tuomiovalta annetaan tietylle valtiolle. Neljäs on ekstraterritoriaalisuus (epävarma) eikä yleensä ole sallittua. YK ei tuomitse rauhanturvaajia, vaan heidät lähetetään kotimaahan, jossa tuomiovaltaa käytetään.

​

Luennolla tehtiin myös lisää oikeustapauksia; Gabcikovo – Nagymaros Pato ICJ 1997 ja LA Grand ICJ 2001, joihin osallistui minä, Zahra, Jaana ja Suvi.

​

Teimme Zahran kanssa yhdessä myös tästä päivästä hyvin kattavat muistiinpanot, joiden pohjalta otimme oppimispäiväkirjaan tärkeimmät pointit. Myös nämä muistiinpanot käytiin koko ryhmän kanssa läpi ja muistiinpanot laitoimme kaikkien saataville. Suvi mietti, että voisi tehdä voimankäytöstä oman elementtinsä, koska sota ja rauha kiinnostavat häntä.

​

Torstai 21.12.2017

Anitra: Tänään oli viimeinen yliopistoluento päivä. Luennoilla käsiteltiin merioikeus, merioikeuden yleissopimus, humanitaarinen oikeus ja ihmisoikeus.

​

Merioikeudesta opimme, että on olemassa sisävesistö (archipelagic waters), aluemeri (territorial sea), talousvyöhyke (exclusive economic zone), high seas ja mannerjatke (continental shelf). EEZ mitataan myös aluerajoista. Aavan meren vapaus tarkoittaa, että kukaan ei voi julistaa oman suvereenisuuden piiriin ja jokainen voi seilata siellä vapaasti. Norja on myös taistellut itsellensä sinnikkään vastustajan oikeuden, jolloin Norjan vyöhykkeen rajat katsotaan uloimmalta rannan saarekkeen kohdalta. Pääsääntöisesti talousvyöhykkeellä valtiolla on oikeus taloudelliseen hyödyntämiseen. Jos vyöhykkeillä tulee vastaan toinen valtio, tulee matkan kummallakin olla yhtä pitkä. Meret ovat myös erittäin tärkeitä, juomaveden vuoksi ja 90% maailman kaupasta kulkee merillä. Merillä myös tapahtuu yhä enemmän rikoksia (merirosvous). Jätekauppa on myös valtavaa merillä, muun muassa ydinjätteitä ja kemikaaleja, näitä kuljetetaan salaa, koska herättää rannikolla olevien valtioiden huomion.

​

Merioikeuden yleissopimus on tärkeä rauhan, oikeudenmukaisuuden ja kehityksen kannalta. Yleissopimus kieltää varaumat kokonaan, ei haluta sopimusta jolloin kaikki keskittyvät vain omiin intresseihin ja unohtaa muiden (kehitysmaat v. teollisuusmaat). Tavoitteena on myös luonnonvarojen tasapuolinen ja tehokas hyödyntäminen, oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kansantalouden toteutuminen. Artiklat 5 ja 7 määrittävät perusviivat (matalanveden rantaviiva), josta Norja on poikkeus. Yleissopimuksessa on myös viaton kauttakulku, eikä rantavaltio saa käyttää rikosoikeutta (rajoitettu suvereenisuus), ellei rikoksilla ole vaikutusta rantavaltion yleiseen järjestykseen tai terveydentilaan. Sotalaivoilla on myös oikeus kulkea, mutta heidän tulee erityisesti demonstroida viattomuutensa. Esteettömässä kauttakulussa on samat oikeudet kuin viattomassa kauttakulussa.

​

Humanitaarisesta oikeudesta opimme, että se menee helposti ihmisoikeuden kanssa sekaisin nimensä vuoksi, kyseessä on kuitenkin sotaoikeudesta. Humanitaarinen oikeus ei päde ainoastaan aseelliseen tilaan. Kollektiivinen itsepuolustus tarkoittaa, että voi itsepuolustaa siihen asti, kunnes siihen reagoidaan. YK:n neuvostolle tulee heti ilmoittaa, jos on hyökkäyksen kohteena. Lääkintäavulle tulee antaa tehdä työnsä, eikä heidän kimppuun voi hyökätä. 1860-luvulla tehtiin ensimmäinen Geneven sopimus haavoittuneiden parantamisesta riippumatta mihin sotavoimiin kuuluu. 1800-luvun lopulla kiellettiin tietyt ammukset, jotka aiheuttavat tarpeettoman inhimillistä kärsimystä. Sotavankeja tulee kohdella ihmisarvojen mukaisesti. WW II jälkeen tehtiin tärkeimmät sopimukset, jotka ovat neljä Geneven sopimusta; maavoimat, merivoimat, sotavangit ja siviilien suojelu. Näissä on yhteinen kolmas artikla. 1980-luvulla kiellettiin erittäin vahingolliset aseet. 2006 on tehty uudesta suojelumerkistä sopimus, punainen risti, punainen puolikuu ja punainen timantti, jos joku näistä merkeistä esiintyy henkilöllä tai paikassa ei siihen saa hyökätä. Merkkejä ei saa myöskään käyttää petollisesti. Pääperiaatteita ovat inhimillisyysperiaate, erotteluperiaate ja suojeluperiaate. Ihmisoikeudet säilyvät sodan aikana.

​

Tehtiin tänään yksi oikeustapaus Korfu UK v. ALB ICJ 1949 Jaanan, Suvin ja Zahran kanssa, joka meni hyvin vireystasoon nähden.

​

Teimme Zahran kanssa kattavat muistiinpanot, jotka kävimme ryhmän kanssa läpi ja laitoimme myös nämä muistiinpanot kaikkien saataville. Zahra kertoi ryhmälle erikseen miksi halusi valita syventyväksi aiheeksi portfolioon Israel vs Palestiina-aiheisen oikeusanalyysin. Zahra on Lähi-idästä ja hänellä on todella paljon yleistietoa, mikä on saattanut perustua myös propagandaan ja hän on itse hyvin kiinnostunut aiheesta poliittisella mielellä sekä ihmisoikeuksia tarkastellen. Myös alueen historia ja ihmisten identiteetin muodostuminen kiinnostavat häntä syvällisesti. Myös se, että hänen lähipiirissä on Israelin ja Palestiinan puolelta ihmisiä, jotka vaikuttavat päätökseen ottaa itse puolueettomana selvää aiheesta. Kansainvälisen oikeuden kannalta aihe on hyvin kiinnostava, koska alueen tapahtumat liittyvät laajalti myös ulkopuolisiin suurvaltioihin. Kansainvälisiä sopimuksia on tehty ja rikottu ja aihe on yleisesti myös hyvin kiinnostava. Zahra Keskusteli professori Outi Korhonen tämän aiheen valitsemisesta ja varmisti vielä lähdekirjan sopivuuden.

Tiistai 2.1.2018

Jaana: Tänään Susanna opetti kirjan kappaleet 1 ja 2. Molemmat kappaleet käsiteltiin mielestäni kattavasti jo yliopistoluennoilla, eikä suhteellisen tiiviissä esityksessä ollut valtavasti uutta minulle. Molempien kappaleiden, mutta erityisesti ensimmäisen kappaleen, asiat lähinnä luovat raamit ja lähtökohdat kansainväliselle oikeudelle. Tulevat asiakokonaisuudet siis rakentuvat näiden kappaleiden varaan, jonka vuoksi pidin kappaleiden asioita hyvin tärkeinä.

Ensimmäinen kappale käsitteli kansainvälisen oikeuden roolia, järjestelmän olemassaoloa, täytäntöönpanoa, tehokkuutta ja heikkoutta sekä juridista perustaa. Kansainvälisen oikeuden normit sääntelevät suvereenien valtioiden ja muiden kansainvälisen oikeuden subjektien välisiä oikeussuhteita. Painavin syy kansainvälisen oikeusjärjestelmän olemassaololle on se, että kansainvälisen yhteisön jäsenet tunnustavat kansainvälisen oikeuden olemassaolon sitovana oikeutena. KV-oikeuden täytäntöönpanoon voi ryhtyä YK:n peruskirjan nojalla turvallisuusneuvosto. KV-oikeuden rikkominen voi johtaa oikeuksien ja etuoikeuksien menettämiseen. Oikeudelliseen täytäntöönpanon riidanratkaisuun on erilaisia toimintamalleja, kuten ICJ ja ICC. Kansainvälisen oikeuden heikkouksia ovat instituutioiden ja varmuuden puute, valtioiden omat tärkeät intressit sekä tehottomat säännöt mm. voimankäytössä.

Toinen kirjan kappale käsitteli kansainvälisen oikeuden lähteitä, joista montaa yliopistoluennoilla käsiteltyä lähdettä tarkasteltiin tarkemmin ja näin osaaminen tarkentui taas yksityiskohtaisemmaksi. Muun muassa Soft lawta käsiteltiin Susannan kanssa syvemmin. Kansainvälisen tuomioistuimen artikla 38 listaa epätäydellisesti kv-oikeuden lähteitä ja valtuuttaa tuomioistuimet harkitsemaan monenlaisia materiaaleja ratkaistessaan riitoja. Lähteet jaetaan muodollisiin ja materiaalisiin sen perusteella, luovatko vai identifioivatko ne oikeutta. Kansainvälisiä sopimuksia käsiteltiin suhteellisen kattavasti, koska ne kuuluvatkin tärkeimpiin kv-oikeuden lähteisiin tapaoikeuden rinnalla. KV-sopimuksista käsiteltiin mm. sopimuksen sitovuutta vain osapuoliin, kahden- tai monenkeskisiä sopimuksia, sopimuksia ohjaavia periaatteita sekä sopimuksia materiaalisena oikeuslähteenä. Tavan periaate lähteenä on, että valtioiden toiminta kv-kentällä voi johtaa sitovaan oikeuteen, mutta kaikki toiminta ei muodostu kuitenkaan tavaksi. Tavan muodostumiselle on kriteerit: valtiokäytäntö, käytännön yhtenäisyys, yleisyys ja kesto sekä opinio juris. Yleisistä oikeusperiaatteista käsiteltiin mm. luonnollisen oikeuden oppeja, materiaalisia lähteitä, kohtuuden periaatetta ja muita kv-oikeuden periaatteita. Muista lähteistä pikaisemmin läpi käytiin oikeuspäätöksiä kv-oikeudessa, oikeuskirjallisuutta, kv-organisaatioiden kannanottoja ja päätöksiä sekä yliopistoluennoilta poiketen uutena soft law.

Mielenkiintoisinta käsitellyistä aiheista oli mielestäni lähteiden poikkeavuus kansallisesta oikeudesta, joka on paljon tutumpaa jo itselle ja muullekin ryhmälle. Opituista asioista sovellan erityisesti kv-lähteitä omassa portfolio osuudessani.

Tänään keskityimme maanantaina 8.1. esitettävään 5 kappaleeseen. Teimme Anitran ja Marjan kanssa google docs pohjan, johon teemme torstaihin mennessä omatoimisesti kaikki kotona oman osuutemme ja torstaina kokoamme esityksen yhteen. Jokainen on kääntänyt oman osuutensa kappaleesta 5 ja tehnyt kattavat muistiinpanot.

Torstai 4.1.2018

Zahra: Tänään käsittelimme kahta aihetta syvemmin siten, että luokkalaisemme tekivät esitelmän sopimusoikeuteen liittyen  ja toinen ryhmä teki kansainväliseen ja kansalliseen oikeuteen liittyvän esitelmän. Seurasimme opetusta ja teimme muistiinpanot aiheesta. Keskustelimme myös ryhmäläistemme kanssa siitä, missä vaiheessa olemme omissa aiheissamme ja muutimme hiukan aikatauluamme ja suunnitelmiamme. Keskustelimme portfolion rakenteesta opettajamme Susannan kanssa. Oma portfolio osa oli siinä vaiheessa, että luin ja tein tiivistelmää sekä muistiinpanoja lähdekirjastani. Jaana suunnitteli ihmisoikeusaiheensa käsittelyn rajausta ja ihmisoikeuskyselyn kyselypohjaa. Anitra rajasi myös omaa käsiteltävää aluettaan ja tutki enemmän adobe sparkkia, jolla tekee elementtinsä. Suvi rajasi muiden tapaan omaa aluettaan ja tutki työssään käytettäviä lähteitä sekä kävi kirjastossa hakemassa Sotilaita ilman vihollisia: suomalaiset valvontajoukot ja niiden voiman käyttö -kirjan elementtinsä tueksi. Suvi mietti, miten nämä kaksi teemaa saisi yhdistettyä ja sai idean rauhanturvaamisesta, sillä siinä työhön yhdistyy myös kansainvälisyys.

​

Opimme mm. Mikä on sopimus? 1)Laillisesti sitova sopimus, joka on tarkoituksella luotu kahden ja useamman kv:sen oikeussubjektin välillä ja jotka ovat tunnustaneet sopimuksen teko kapasiteetin. 2)osalliset ovat sidottuja sen kansainvälisen oikeuden velvoitteisiin. 3)Luo oikeuksia ja velvollisuuksia 4)Valtioiden välinen tai kansainvälisten järjestöjen välinen 5) Ei muotovaatimuksia (suullinen, yksin tai yhteisesti kirjoitettu) 6)Ollakseen sitova ja pätevä, sopimuksen osapuolet eivät saa antaa toisilleen vastalupauksia tai etuja. Valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus 1969; 1) Yksi tärkeimmistä sopimuksista kansainvälisen oikeuden kehittymisen kannalta. 2)Yleissopimus koskee vain sen voimaantulon jälkeen tulleita valtiosopimuksia JA valtioita, jotka yleissopimukseen sidottuja. Huom! Wienin sopimus ei päde kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin.

​

Kenellä on Valtuutus tehdä sopimuksia? 1)Kaikkien valtioiden omassa päätäntävallassa on se, kuka kansallinen toimija on toimivaltainen tekemään sopimuksia ja mitä vaaditaan, että päätökset ovat hyväksyttyjä. 2)Muistettava, että kyseessä on kansallisia lakeja ja yleensä ne vaikuttavat sopimuksen pätevyyteen vain kansallisessa lainsäädännössä. Ketkä voi edustaa valtiota? : valtion päämiehet, hallituksen päämiehet sekä ulkoasiainministerit kaikkien valtiosopimuksen tekemiseen liittyvien tehtävien osalta; diplomaattisten edustustojen päälliköt, milloin kysymyksessä on lähettäjä- ja vastaanottajavaltion välisen valtiosopimuksen tekstin hyväksyminen; sekä valtioiden kansainväliseen konferenssiin tai kansainväliseen järjestöön taikka johonkin sen toimielimeen valtuuttamat edustajat, kun kysymyksessä on valtiosopimuksen tekstin hyväksyminen tällaisessa konferenssissa, järjestössä tai toimielimessä. Jos nämä edellytykset täyttyvät, sopimus on yleensä voimassa riippumatta kansallisesta lainsäädännöstä, koska kansainvälistä oikeutta on hidasta mitätöidä. Suostumuksen muodot ja voimaantulo; Ennen kuin sopimus voi luoda oikeudellisia velvoitteita valtiolle, kahden kriteerin tulee täyttyä: 1) Valtion tulee antaa suostumus sitoutua sopimukseen.2) Sopimuksen on oltava voimassa

1) Suostumus: allekirjoittamalla, vaihtamalla valtiosopimuksen muodostavat asiakirjat, ratifioimalla, hyväksymällä, liittymällä tai muulla tavalla, jos niin on sovittu.

2)Ratifiointi: valtio viimein sekä vahvistaa että suostuu tulemaan sidotuksi sopimukseen, joka on

jo aiemmin allekirjoitettu. Suostumus ei saata voimaan velvoitteita ja oikeuksia ennen ratifioimista.

3) Kun kyseessä on hiljainen sopimus, tulisi keskustella siitä onko allekirjoitus riittävä tai onko jotain rajoituksia siitä, että ratifiointi voisi olla hiljainen Voimaantulo: Valtiosopimus tulee voimaan siten ja sinä päivänä kuin valtiosopimuksessa määrätään tai siten kuin neuvottelevat valtiot sopivat (Art. 24). Perussääntö; Jokainen voimassa oleva valtiosopimus on sen osapuolia sitova, ja se on pantava täytäntöön vilpittömässä mielessä. Pacta sunt servanda –periaate on yksi tärkeimmistä periaatteista kansainvälisessä oikeudessa, Periaate on tapaoikeuden sääntö, Osapuoli ei voi vedota sisäisen oikeutensa määräyksiin sillä perusteella, että jättää valtiosopimuksen täyttämättä Jos epäonnistuu noudattamaan sopimuksen velvoitteita, synnyttää se kansainvälisen vastuun.

​

Varauma: voidaan pitää valtioiden yksipuolisena lausumina, joka annetaan samalla kun suostumus tulla sidotuksi sopimukseen ja joka on tarkoitettu muuttamaan tai päättämään sitovan oikeudellisen velvoitteen.Voi jossain tapauksissa tulla hyväksytyksi vain, jos muut osalliset antavat suostumuksen.  Yleissopimuksessa määrätään: Allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään valtiosopimuksen taikka liittyessään siihen valtio voi tehdä varauman, jollei varaumaa ole kielletty valtiosopimuksessa. Valtiosopimus määrää, että vain tiettyjä varaumia, joihin kyseinen varauma ei kuulu, voidaan tehdä. Valtiosopimuksessa nimenomaan sallittu varauma ei vaadi muiden sopimusvaltioiden myöhemmin tapahtuvaa hyväksymistä, ellei valtiosopimuksessa niin määrätä. Tulkinta; Tulkintaa tarvitaan selvittämään sopimusten tarkoitusta sekä sitä mitä osapuolet haluavat sopimuksella saavuttaa.Tulkintamuotoja: 1) Kirjallinen tai tekstuaalinen lähestymistapa 2) Osapuolten aikomus 3) Tavoitteellinen ja tarkoituksellinen tai teleologinen lähestymistapa 4) Tehokkuusperiaate. Rules of jus cogens Artikla 53: sopimus on mitätön mikäli se on sen tekemisen aikana ristiriidassa yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottoman normin kanssa. Artiklan 64: yleisen kansainvälisen oikeuden uuden ehdottoman normin syntyessä jokainen olemassa oleva valtiosopimus, joka on ristiriidassa tämän normin kanssa, tulee mitättömäksi ja päättyy. Erimielisyydet: 1) Erimielisyyksiä siitä, mitkä säännöt kuuluvat jus cogens -kategoriaan 2) Onko tämä kyseessä ainoastaan silloin kun sopimus on oikeastaan vastoin periaatetta, joka pitäisi mitätöimään. Sopimuksessa voidaan säännellä kuinka jus cogensia tulee soveltaa.  Päättyminen ja keskeytys: Sopimus päättyy kun tarkoitus ja päämäärä ovat saavutettu.Sopimuksissa, joissa päämäärää ei ole vielä saavutettu, on päätettävä, milloin valtio voi oikeudenmukaisesti vetäytyä sopimuksesta tai milloin se voi pitää sopimusta päättyneenä.

4. International law and national law- Kansainvälinen ja kansallinen oikeus

Myös tästä aiheesta luokkalaisemme tekivät esitelmän, jonka avulla pystyimme tekemään omat muistiinpanomme ja syventymään ryhmässä aiheeseen. Yritimme yksinkertaistaa aiheita, jotta se olisi meille helpompi sisäistää.

Monismi ja dualismi ovat kaksi teoriaa, jotka pyrkivät selittämään, kuinka kansainvälisen oikeuden valtionsisäinen vaikutus toteutuu. + Kolmas teoria “Different subject matter”.

​

Monismi= Kansainvälinen oikeus ja valtionsisäinen oikeus muodostavat yhdessä oikeusjärjestelmän. Kansainvälisoikeudelliset velvoitteet sitovat valtiota välittömästi. Valtion sitoutuessa valtiosopimukseen sopimuksesta tulee osa valtion sisäistä oikeusjärjestystä.

​

Dualismi= Kaksi erillistä oikeusjärjestelmää kansainvälisen oikeuden valtionsisäinen soveltaminen edellyttää erityisiä voimaansaattamistoimia. Esim. Valtiosopimukset siirretään osaksi valtion lainsäädäntöä ennen niiden.Kolmas näkökulma: “different subject matter” = Fitzmauricen ja Anzilotin mukaan kansainvälinen oikeus ja kansallinen oikeus eivät operoi samassa vaikutuspiirissä eivätkä ne käsittele samaa substanssia. Vaikka kansainvälinen oikeus ja kansallinen oikeus eivät keskenään voi olla ristiriidassa, voivat niiden määräykset olla Mikäli näin on, kolmannen teorian mukaan kansallinen oikeus on ensisijanen (=pitkälti teoreettinen ero) Kansallista lakia voidaan käyttää kansainvälisten tuomioistuinten edessä monella tapaa:

1) Lain lähteenä 2) Todisteena noudattaa kansainvälisiä velvoitteita 3) Apuna kansainvälisestä laista löytyvien käsitteiden määrittelyssä 4) Faktojen todisteena 5)Osana kansainvälisen tuomioistuimen päätöstä. Teorioita kansainvälisestä lainsäädännöstä: inkorporaatio, muutos ja täytäntöönpano; Teoreettisin termein, kansainvälisen lain käyttö kansallisissa tuomioistuimissa on usein selitetty oppi termeillä inkorporaatio (incorporation) ja muutos (transformation).

​

Inkorporaatio oppien nojalla kansainvälisen lain säännöstä tulee osa kansallista lakia ilman että paikallinen tuomioistuin tai lainsäädäntö ilmaisisi hyväksyntää. Kansainvälisen lain sääntö liitetään kansalliseen lakiin yksinkertaisesti koska se on kansainvälinen laki. Muutoksen oppi toisaalta vaatii, että kansainvälisen lain säännöt eivät tule osaksi kansallista lakia kunnes ne on nimenomaan hyväksytty valtiossa. Kansainvälinen laki ei ole ipso facto/itsessään osa kansallista lakia.

​

Tuomari Kenneth Diplock kehitti kolme periaatetta, joita tuomioistuimen tulisi soveltaa 1)Jos säädöksen ehdot ovat selkeät ja yksiselitteiset, tulee sitä soveltaa tuomioistuimessa, vaikka se ei vastaa sopimusvelvoitteita. 2)Jos kansallinen lainsäädäntö, jolla on tarkoitus panna täytäntöön sopimusvelvoitteet ei ole selkeä ja yksiselitteinen, säätämätön kansainvälinen sopimus on merkityksellinen, ja tuomioistuin voi viitata siihen. 3)Tuomioistuin voi viitata säätämättömään sopimukseen tapauksissa, joissa koskee epäselvyys siitä, viitataanko kansallisessa säädöksessä sopimukseen johdanto-osassa vai muualla.

​
 

Maanantai 8.1.2018

Suvi: Pidimme diaesityksen luokallemme aiheesta Personality, statehood and recognition= Persoonallisuus, asema itsenäisenä valtiona ja tunnustaminen. Kerroimme kappaleen keskeisimmät asiat. Eli esim. milloin yhteisöstä tulee valtio. Siihen on neljä kriteeriä. Määrätty alue: Valtiolla on oltava tietty fyysinen olemassaolo, joka erottaa sen selvästi naapureista. Tämä ei tarkoita sitä, että alueen laajuuden on oltava täydellinen. Pysyvä väestö: Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että kansojen siirtäminen alueellisten rajojen yli ei ole mahdollista, eikä alueella ole kiinteää määrää asukkaita. Pikemminkin näyttää siltä, että väestöä on yhdistettävä tiettyyn alueeseen enemmän tai vähemmän pysyvästi. Pysyvä hallitus: hallitus, joka on ensisijaisesti vastuussa valtion kansainvälisten oikeuksien ja velvollisuuksien kunnioittamisesta ja niiden noudattamisesta. Muistan kun puhuimme yliopistoluennoillakin valtion kriteereistä ja ne vaikuttivat silloin jo mielenkiintoisilta.

Toinen tärkeä asia kappaleessa oli tunnustaminen. Tunnustus on pääosin poliittinen teko ja siihen vaikuttavat poliittiset, taloudelliset ja lailliset näkökohdat. Tunnustus voi tapahtua virallisessa lausumassa, kirjeessä uudelle valtiolle tai hallitukselle, lausumassa kansalliselle tuomioistuimelle tai tunnustus voidaan päätellä diplomaattisten suhteiden käynnistämisestä uuden valtion tai hallituksen kanssa. Lähtökohtaisesti toiset valtiot tunnustavat valtion, mutta eivät voi estää valtion syntymistä. Ei ole myöskään mitään kriteeriä, siitä kuinka moni valtio osallistuu tunnustamiseen tai onko tunnustanut valtio suuri tai pieni. Tunnustamiseen liittyy kaksi teoriaa Deklaratiivinen teoria ja Konstitutiivinen teoria. Uusia sanoja oli de jure eli lakiin perustuen ja de facto eli käytännössä.

Kappale oli hyvin mielenkiintoinen ja aika tärkeä kansainvälisessä oikeudessa, koska valtiot ovat tärkeässä roolissa kun puhutaan kansainvälisen oikeuden oikeuksista ja velvollisuuksista. Mielenkiintoista oli kappaleessa myös se, että vaikka kaikki valtion kriteerit toteutuisivat jo niin se ei siltikään välttämättä saa valtion roolia. Uuden valtion syntyminen on myös aika vaikeata nykypäivänä. Uutta tietoa oli se, että vaikka jokin valtio ei saisi tunnustusta muilta valtiolta niin se ei estä sitä, että yhteisöstä tulisi valtio. Tunnustaminen on enemmän välttämätön edellytys hyville valtioiden välisille suhteille sekä diplomatian toiminnalle.

Ryhmäläiset antoivat palautetta esityksestämme ja sanoivat sen onnistuneen, asiaa oli kuulemma tarpeeksi ja asiasisällöt olivat oikein. Päivän päätteeksi jäimme keskustelemaan portfoliosta.

Keskiviikko 10.1

Suvi: Tänään oli 6 kappaleen Toimivalta ja suvereenisuus (Jurisdiction and sovereignty) esitys. Aiheesta emme tienneet mitään etukäteen, joten kaikki asia oli aikalailla uutta. Toimivallan pääperiaatteet:

1. Valtio ei saa käyttää valtaansa missään muodossa toisen valtion alueella

2. Valtio saa käyttää tuomiovaltaansa alueensa ulkopuolella niin kauan, kun sitä ei nimenomaisesti ole kielletty oikeudessa.

3. ​

Valtion lainkäyttövaltaan kuuluu oikeus oman kansallisen lainsäädäntönsä soveltaminen ihmiseen, tapahtumaan, omaisuuteen tai alueeseen paikasta riippumatta. Yksi kansainvälisen oikeuden tärkeimmistä periaatteista on valtion yksinoikeus täytäntöönpanoon omalla alueellaan. Valtiolla ei ole toimivaltaa toisen valtion alueella. Tosiasiallinen toimivallan käyttäminen (poliisi, kansalliset tuomioistuimet) rajautuu valtion omien rajojen sisälle. Kansainvälisen oikeuden perussääntö on, että valtion tuomiovalta omalla alueellaan on täydellinen ja absoluuttinen Tavanomainen suvereniteetin ominaisuus, joka on peräisin valtion roolista kansainvälisenä oikeudellisena henkilönä.

​

Alueellinen toimivalta

Objektiivinen: Valtiolla on tuomiovalta rikkomuksissa, jotka saatetaan loppuun sen alueella, vaikka jotkin rikkomuksen elementit olisivat tapahtuneet muualla.

Subjektiivinen: Valtiolla on tuomiovalta kaikissa rikkomuksissa sen alueella, vaikka jokin sen osa tai teon loppuun saattaminen tapahtuisi toisen valtion alueella.

Extraterritoriaalinen tuomiovalta: Ulkomailla tapahtuva teko voi olla rikos sekä

kyseisen paikan oikeuden mukaan, että yksilön kotivaltion alueella. Tällöin hänestä voidaan

tehdä tuomiovallan subjekti paikallisessa oikeudessa.

Extraterritoriaalisen lainsäädännön ulottuvuus: Kysymys siitä, onko kansallisella lainsäädännöllä extraterritoriaalinen vaikutus, vai luoko se loukkauksen johon voi syyllistyä ulkomailla.

​

Kansainvälinen oikeus sallii valtion harjoittaa tuomiovaltaa kansalaisiaan kohtaan, missä he ovatkaan silloin kun rikkomus tapahtuu. Kansainvälisessä oikeudessa on tiettyjä rikoksia, jotka on luokiteltu niin vakaviksi, että mikä tahansa valtio voi käyttää tuomiovaltaansa näissä tapauksissa. Tällaisia ovat: kansanmurha, kidutus, sotarikokset, merirosvous ja rikokset ihmisyyttä vastaan (panttivangin ottaminen ja kaappaus). Suojaava periaate ja vaikutusten oppi.

​

Alueellisen suvereniteetin hankkiminen. Valtaus (Occupation), Kun vallan harjoittaminen tapahtuu alueella, joka ei kuulu millekään valtiolle (terra nullius) omistusoikeus perustuu tehokkaalle ”valtaukselle”. Vallankäyttö (Prescription), Kun vallan harjoittaminen tapahtuu alueella, joka virallisesti kuuluu toiselle valtiolle  omistusoikeus perustuu vallankäytölle.Tosiasiallinen suvereniteetin osoittamisen takana täytyy olla aikomus ja tahto toimia suvereenisti. 1.Suvereniteetin osoittaminen on oltava jatkuvaa. 2. Suvereniteetin osoittaminen on oltava olemassa kriittisenä ajankohtana. Kansainvälisessä oikeudessa itsemääräämisoikeus liittyy entisten siirtomaiden oikeuteen saada itsenäisyys.

​

Oikeudet ulkovaltion alueella. Sopimuksien/tapaoikeuden kautta valtioiden toisilleen antamia oikeuksia. Ei kenenkään toimivallan alaisena olevat alueet. Valtiot voivat harjoittaa oikeuttaan ja hallintoaan myös muilla alueilla oman alueen lainkäyttövaltansa lisäksi  Oikeudet voidaan jakaa kaikille valtioille tai vain niille, joilla on erityinen ja tunnustettu intressi Yksittäisillä valtioilla voi olla yksinomainen, mutta rajoitettu toimivalta tietyillä alueilla.

Juttelin Susannan kanssa ja saimme häneltä vinkin yhdistää oppimispäiväkirjan ja muistiinpanot, koska kumpikaan ei ole riittävä omana elementtinään.

​

Maanantai 15.1.2018

Marja: Aamu alkoi opetusvideolla jonka portfolioryhmä 7 oli tehnyt aiheesta: “Immuniteetti kansallisesta lainkäyttövallasta”.

Opimme videolta, että valtion lainkäyttövalta omalla alueella täydellistä ja ehdotonta ja alueellinen suvereniteetti kaiken lähtökohta. Jokainen valtion alueella oleva henkilö on taas paikallisen lainkäyttövallan alaisuudessa. Ulkomainen suvereeni valtio on oikeutettu tiettyihin immuniteetteihin kansallisen tuomioistuimen toimivallan piirissä = valtion/suvereenin immuniteetti, ja diplomaattinen edustaja on immuuni. Opimme että immuniteettien jako tehdään kahteen kategoriaan: 1) valtiollinen/suvereeni immuniteetti 2) diplomaattinen ja konsuli-immuniteetti.

Videon osassa 1 puhuttiin valtion immuniteetista. Siinä kerrottiin että säännöt valtion immuniteetista määritellään kyseisen valtion kansallisessa lainsäädännössä. Tästä esimerkkinä tapaus “Germany v Italy: Greece intervening, 2012” sekä tapaus “Holland v Lampen-Wolfe, 2000”.

He kertoivat myös että yleinen käsitys immuniteetista ja perusteista kansainvälisessä oikeudessa on ero tuomioistuinkelvottoman ja immuniteetin välillä.

Tuomioistuinkelvottomuus tarkoittaa tiettyjä asioita, joita ei voida tuoda esiin kuin asianomaisen valtion tuomioistuimessa. Ne ovat asioita, jotka eivät nosta lainkaan esiin kysymyksiä koskien kansallista oikeutta. Suurin osa valtioiden tuomioistuimista pitää ulkomaisen suvereenin valtion omalla alueellaan toteuttamia toimia tuomioistuinkelvottomana. Tähän pätee tuomioistuinkelvottomuusperiaate.

Immuniteetti taas perustuu asianosaisen identiteettiin (ratio personae) vrt. tuomioistuinkelvottomuus - > riita-asian sisältö (ratio materiae)

Mietimme ryhmän kanssa, miksi immuniteetti annetaan ja mikä tämän immuniteetin tarkoitus on, ja vastaus oli että jotta valtiot olisivat tasa-arvoisia, kansakunnan toimivalta omalla alueella on yksinomainen ja ehdoton, ja sitä eivät koske muut rajoitukset kuin ne, jotka se on itse asettanut. Immuniteetti taas on asetettu kansakunnan ulkopuolelta. Kansallisen tuomioistuimen ei pitäisi ottaa huomioon riita-asiaa, johon liittyy ulkomaalainen suvereeni valtio ja jossa kysymys on tämän menettelystä, lainkäyttövallan menettäminen toisen osapuolen identiteetin vuoksi, ei sen hankaluuden tai arkaluonteisuuden vuoksi.Olisi käytännöllisempää suoda immuniteetti koko oikeudenkäyntimenettelystä. Immuniteetti perustuu kansainväliseen kohteliaisuuteen. Immuniteetti on luotu pyrkimyksestä edistää kansainvälistä yhteistyötä ja välttää tarpeettomia riitoja ja opimme että sen tärkein seikka on, että sitä tukee valtioiden käytäntö.

Valtion immuniteetti kansainvälisessä oikeudessa aiemmin oli kuulemma ollut absoluuttista, ja nykyisin rajoitettua.

Toiminnan luonne on tarkoitullisesti hyödyllinen vain tietyissä tilanteissa. Opimme että sillä on merkitystä, onko kyseinen toimenpide luonteeltaan olennaisesti kaupallinen liiketoimi. Tästä saimme esimerkin “Trendtex-tapauksesta”.

Immuniteetin asiasisältö on selkeä, tarkoitukselle ja luonteelle ei merkitystä, keskittyminen asiasisältöön. Se on kuin lista toimista, johon tuomioistuin voi vedota. Sen puutteena ovat mahdollisuus mielivaltaisista ja syrjivät valinnoista, mitä pohdin myös kovasti itse, että onpa outoa kun samat lait eivät päde kaikkiin vaikka ihmisten tulisi olla tasa-arvoisia.

Ymmärsimme, että Kansainvälinen lakiasiainvaliokunta on jakautunut asianmukaiseen ja teoreettiseen lähestymistapaan koskien valtion immuniteettia. Valtion immuniteetti Yhdistyneessä kuningaskunnassa taas myönnettiiin UK:lle vuoden 1970 puolivälissä.

Päivä sujui hirvittävän nopeasti, ja kun olin saanut valmiiksi muistiinpanot 7 ryhmän videoesityksestä rupesin työstämään omaa elementtiäni, joka on essee koskien kansainvälisiä rikoksia. Sovimme Susannan kanssa, että kirjoitan sellaisista rikoksista, jotka ovat niin vakavia että kuka vaan saa niihin puuttua, lähinnä koskien meri- sekä ilmailuoikeutta. Aihe tuntuu minusta edelleen haastavalta, mutta loin ihan hyvän työsuunnitelman, johon tahdon luottaa. Ryhmäläiseni juttelivat töistään äärimmäisen motivoituneesti ja innokkaasti ja vaihtoivat ajatuksia ja kommentteja toisilleen, minä kehuin Anitran tekemän elementin ulkoasua mutta työskentelin aikalailla omissa oloissani saadakseni tarkan käsityksen esseestäni. Susanna oli ihana ja auttoi. Päivän jälkeen minulla oli paitsi pää täynnä faktoja koskien immuniteettia, myös hieman parempi ja itsevarmempi olo kun saimme sumplittua suunnan oman henkilökohtaisen elementtini tekoon. Kaiken kaikkiaan tämä maanantai oli oikein mukava ja opettavainen päivä, sekä tärkeä meidän kaikkien mutta etenkin minun työni jatkon kannalta.

​
 

Torstai 18.1.2018

Anitra: Tänään meillä oli merioikeudesta esitys. Syvennyimme vielä lisää merioikeuteen ja merioikeuden yleissopimuksiin.

Merioikeus on sekoitus tapaoikeutta ja sopimusoikeutta.

Yleissopimuksen tehtävänä on antaa yleismaailmallinen ohje merten ja sen luonnonvarojen käytöstä. Muistan, kun kävimme yliopistoluennoilla läpi merten ja sen luonnonvarojen käytöstä ja kuinka merkittäviä luonnonvaroja merestä saadaan. Valtioilla erimielisyyksiä merenpohjasta, jolloin tehtiin lisäsopimus 1994. Valtiot jotka eivät ole sitoutuneet sopimukseen, heitä voi velvoittaa tapaoikeus. Tapaoikeuden lisäksi valtiot ovat solmineet kahdenvälisiä sopimuksia sääntelemään valtioiden välisiä alueita.

Sotalaivoilla ja valtioaluksilla on suvereniteetti koskemattomuus. Viaton kauttakulku;

UNCLOS 18 (2) mukaan ankkuroiminen on sallittua siinä määrin kuin se kuuluu tavanomaiseen merenkulkuun tai ylivoimaisen esteen tai hätätilan takia välttämätöntä tai kuin tarkoituksena on vaaraan tai hätään joutuneiden ihmisten, alusten tai ilma-alusten auttaminen. UNCLOS 19 on säädetty tapoja jotka jo itsessään (ipso facto) uhkaavat rantavaltion rauhaa, yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Jos kauttakulku ei ole viaton, voi rannikkovaltio tehdä toimia aluksen poistamiseksi.

Vuoden 1958 yleissopimuksessa ei ole määräystä aluemeren koosta. Tämä oli mielenkiintoinen ja uusi asia, että ei ole ennen määritelty aluemeren kokoa. ITLOS MV Saiga (No. 2) tapaus: rannikkovaltiolla on valta panna täytäntöön tullilaki sen lisävyöhykkeellä.

Lisävyöhyke turvallisuussyistä ei hyväksyttävä, ei ole hyväksytty yleissopimuksissa. (ei ole yleisesti hyväksyttävä) Emme muistaakseni hirveästi käsitelty lisävyöhykettä yliopistoluennoilla, koska siitä ei tule tenttiin, mutta oli silti mielenkiintoista oppia vähän mitä lisävyöhykkeellä on.

Valtio ei saa noudattaa tullilainsäädäntöään talousvyöhykkeellä tai harjoittaa toimivaltaansa turvallisuuden vuoksi. Valtion tulee säilyttää alueen elollisia luonnonvaroja.

Mannerjalustan alkuperä pohjautuu tapaoikeuteen vaikka sitä säädellään nykyään enimmäkseen sopimusoikeudella. Mannerjalustan oikeudet ovat valtion oikeuksia

Jalustan päällä olevat vedet säilyttävät aavan meren- statuksensa, mikäli alueella ei ole talousvyöhykkeitä. Lippuvaltiolla on yleensä yksinomainen toimivalta (PS).

Teen oman elementtini merioikeudesta ja syventyen vedenalaiseen kulttuuriperintöön käyttäen Convention on the Protection of the Underwater Cultural Heritage. Vedenalainen kulttuuriperintö on mielestäni todella mielenkiintoinen ja miten vedenalaisen kulttuuriperinnön omistajuus määrittyy juurikin eri vyöhykkeiden vuoksi. Suvustani löytyy todella paljon sukeltajia, jotka käyvät sukeltamassa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Yleistietoa hylkyjen omistajuudesta minulla on jo jonkin verran, mutta ei niin, että ymmärtäisin mikä määrittää omistusoikeuden. Vedenalainen maailma on todella hieno juurikin vedenalaisen kulttuuriperinnön vuoksi ja omalla tavallaan erittäin kiehtovia, joten niihin on kiva päästä tutustumaan sopimusten ja lakien kautta lisää. Käytän elementtiini myös UNCLOS sopimusta ja muita tiettyjä kahdenkeskeisiä ja monenkeskeisiä sopimuksia.

Keskustelimme koulussa elementtien edistymisestä ja miten voisimme vielä lisää niitä kehittää parempaan suuntaan. Keskusteltiin etenkin, että miten voisimme syventyä vielä paremmin aiheisiin. Vaihdoin adobe sparkista muiden kanssa keskustelun jälkeen windowsin omaan videoiden muokkaus työkaluun, koska totesin adobe sparkin olevan toimimaton tässä laajuudessa tehtävään työhön. Jaana oli saanut huimat 250 vastausta aiemmalla viikolla teettämäänsä kyselyyn! Katsoimme yhdessä Suvin, Zahran ja Jaanan kanssa kyselyn vastauksia ja puhuimme, miten kyselyä voisi hyödyntää parhaiten analyysissä. Suvi lisäsi noin puolivälissä olevaansa diaesitykseen teettämänsä haastattelun kommentit. Zahra on pian lukenut kirjansa ja on oikeusanalyysinsä suunnitteluvaiheen lopussa. Marja sai Susannalta elementin aiheeksi kansainväliset rikokset.

Maanantai 22.1.2018

Anitra: Tänään syvennyimme valtion vastuuseen. Valtion vastuun säännöt osoittavat olosuhteet, joissa valtio on oikeudellisessa vastuussa kansainvälisten velvoitteiden rikkomisesta ja siitä aiheutuvista seurauksista.

Jos vastuu syntyy, on tärkeää, että teko tai laiminlyönti, joka aiheuttaa kansainvälisen vaatimuksen rikkomisen on teon tai laiminlyönnin hetkellä sitova valtiota kohtaan. Draft art.3: Valtion kansainvälisen laittoman toiminnan luonnehdinta määräytyy kansainvälisen oikeuden mukaan. Tähän luonnehdintaan ei vaikuta kansallisen oikeuden luonnehdinta samasta säännöksestä. Laittoman teon täytyy olla valtion itsensä tekemä, ei yksittäisen henkilön, jotta teko voidaan lukea nimenomaan valtion itsensä syyksi. Jokin teko voidaan lukea valtion syyksi kansainvälisen lain mukaan, vaikkei kansallinen laki näkisi asiaa näin.

Poliisien, sotilaiden ja tuomioistuimen virkamiesten jne. toiminta voidaan lukea valtion elinten toiminnaksi. Yksittäisen ihmisen tai ihmisten teko voidaan lukea valtion tekemäksi, mikäli he toimivat sillä hetkellä valtion nimissä ja sen puolesta. Yleinen sääntö on, että kapinallisten toimia ei katsota valtion itsensä toimiksi, eikä valtio ole siten vastuussa. On mahdollista, että valtio voi olla kansainvälisesti vastuussa sellaisten kapinallisten toimista, joita valtio tukee ja jotka yrittävät kaataa toisen maan hallitusta/valtiota. On erittäin mielenkiintoista, että valtio voi joutua ensisijaiseen vastuuseen velvollisuuden rikkomisesta, vaikka rikkomukseen johtanut teko olisi saanut alkunsa jonkun muun syyksi luettavasta teosta.

Jokaisella valtiolla kansainvälinen velvollisuus kohdella hyvin toisen valtion kansalaisia oman valtion alueellaan. Tämän rikkominen voi johtaa kansainväliseen vastuuseen. “International minimum standard” on taso, jota huonommin valtio ei saa kohdella ulkomaalaisia, vaikka valtio kohtelee omia kansalaisiaan tätä huonommin. Tästä tasosta ei kuitenkaan ole sopimusta, mikä on omituista, koska sitä tulee kuitenkin noudattaa. Tämän vuoksi tasoa on hankala tulkita. Valtio on vastuussa huonosta kohtelusta vain, mikäli se kohtelee ulkomaalaisia huonommin kuin oman valtion kansalaisia. Kansainvälisessä oikeudessa ei ole velvollisuutta, jonka mukaan valtio joutuu maksamaan korvauksen kansalaiselle.

Calvo-ehto tehdään ulkomaalaisen ja valtion väliseen sopimukseen. Ehdon mukaan ulkomaalainen sitoutuu etukäteen esittämään kaikki väitteet paikalliseen lainsäädäntöön ja lisäksi luopuu omasta diplomaatti suojastaan.

Pakkolunastuksen tulee perustua kansalaisten etuihin, turvallisuuteen tai kansalliseen etuun, jotka tunnustetaan ylivoimaisiksi ja ensisijaiksi verraten yksilöllisiin tai yksityisiin etuihin, jotka taas voivat olla kotimaisia tai ulkomaisia. Pakkolunastusta täytyy seurata asianmukainen korvaus. Hull formula-mallin mukaan korvauksen täytyy olla pikainen, sopiva ja tehokas. Jos valtio väittää pakkolunastuksen olleen lainvastainen, valtio voi olla oikeutettu erilaiseen korvaukseen, toisin kuin jos valtio väittelisi vain korvauksen summasta.

Kun yksilö tai yhtiö tekee valtion kanssa sopimuksen, sopimus noudattaa yleensä sen maan lakia, jossa investointi tapahtuu. Tietyissä olosuhteissa ulkomaalaisen kansalaisen ja valtion väliset suhteet voivat johtaa valtion vastuuseen.

Olen nyt löytänyt kaikki lähteeni ja kyselin Susannalta viimeiset vinkit. Tänään tein videoni tekstiosiot ja huomenna kuvaan videon kotona. Suvin työ on loppuviimeistelyä ja muiden kommentointia vaille valmis. Puhuimme Jaanan, Zahran ja Suvin kanssa tekijänoikeuksista ja mitä kuvia saamme ottaa netistä töihimme. Myös tekstien siteeraamisesta kyselimme viimeisiä vinkkejä Susannalta. Näiden pohjalta Suvi vaihtoi muutaman kuvan työstään.

​
 

Tiistai 23.1.2018

Jaana: Tänään opetuksessa oli aiheena riitojen rauhanomainen selvittely eli kirjan kappale 10. Riitojen rauhanomainen selvittely perustuu YK:n peruskirjan artiklaan 2(3), jonka mukaan kaikkien jäsenten on selvitettävä kansainväliset riitansa rauhanomaisin keinoin siten, ettei kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta eikä oikeudenmukaisuutta vaaranneta. Periaate koskee myös YK:n jäsenvaltioiden lisäksi muitakin valtioita. Tämä keskeinen periaate on saavuttanut jus cogens -statuksen. Voiman käyttö on nykyään kiellettyä, mutta tämä ei kuitenkaan todellisuudessa toteudu. YK:n peruskirjan 33 artiklan mukaan asianomaisten on ensisijassa pyrittävä rauhanomaiseen ratkaisuun neuvotteluin. Ei ole olemassa sääntöä, jonka mukaan riidat tulisi ratkaista, vaan riitoja tulee pyrkiä selvittämään rauhanomaisesti, vaikka riitaa ei saataisikaan ratkaistuksi. Tämä koskee vain kansainvälisiä riitoja, eli ei päde valtioiden sisäisiin kiistoihin.

Keskeisin kiistojen ratkaisutapa on neuvottelu ja neuvottelulla ratkaistaankin valtaosa kiistoista. Neuvottelut vaativat molempien/kaikkien osapuolien suostumuksen, jotta neuvottelut ja niiden mahdollinen lopputulos ovat oikeudellisesti sitovia. Muita kiistojen ratkaisumenetelmiä ovat sovittelu ja “hyvät palvelut”, tiedustelu, ratkaisu paikallisella organisaatio tasolla, välimies-selvittely, YK ratkaisijana sekä kansainvälisen tuomioistuimen käyttö.

International Court of Justice eli ICJ on pääsovittelija valtioiden välisissä kiistoissa, vaikka todellisuudessa vain muutamia tapauksia vuodessa ajautuu ICJ:lle. Pääperiaatteen mukaan vain valtiot voivat olla osapuolina ICJ:ssä. Pitää muistaa, että pääsy ICJ:hin ja ICJ:n toimivalta käsiteltävässä asiassa ovat eri asia eikä pääsy tuomioistuimeen varmista asian käsittelyä. Käsiteltävän kiistan osapuolien on annettava tuomioistuimelle kompetenssi käsitellä asia ICJ:ssä eli valtiota ei voida pakottaa sovittelemaan kiistaansa.YK:n peruskirjan perussäännön 36 artiklan mukaan tuomioistuimella on toimivalta kaikkiin sellaisiin asioihin, joista erikseen säädetään YK:n peruskirjassa. Tuomioistuimen on siis oltava toimivaltainen kaikissa niissä asioissa, joihin asianomaiset viittavaat asian käsittelyssä.

YK:n turvallisuusneuvostolla on laajat toimivaltuudet tehdä päätöksiä tosiasiallisissa, poliittisissa ja oikeudellisissa asioissa. Turvallisuusneuvostolla on myös yleinen vastuu harkita ja käsitellä mitä tahansa tapahtumia, jotka voivat olla vaaraksi kansainväliselle turvallisuudelle. Vaikka YK:n turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tapauksen ratkaisemiseen, voi ICJ edelleen ottaa asian käsiteltäväkseen.

Iltapäivän keskustelimme jälleen portfolioiden edistymisestä ja kehittämisestä. Suvin, Anitran ja Zahran kanssa puhuimme Zahran oikeusanalyysin rajaamisesta ja päädyimme yhdessä siihen, että Zahra rajaa työnsä Israelin itsenäistymiseen ja pikaiseen käsittelyyn nykytilanteesta. Minä keskustelin Susannan kanssa työni tarkasta toteutusmuodosta ja sain viimein selvyyden järkevään suoritustapaan. Muutimme oppimispäiväkirjan kirjoitustapaa niin, että yksi ihminen kirjoittaa myös muiden paikalla olleiden edistymisestä omissa töissään ja yhdessä keskustelluista asioista sen sijaan, että jokainen kävisi lisäämässä oman edistymisensä jokaisen päivään yksitellen.

​
 

Torstai 25.1.2018

Jaana: Tänään meillä oli portfolioryhmämme oma deadline eli kaikki lähettivät omat vastuuelementit Anitralle, joka latasi ne kaikkien nähtäväksi nettisivuille. Viikonlopun ja alkuviikon aikana kommentoimme toistemme töitä nettisivuilla ja koulussa maanantaina, kun seuraavan kerran kun näämme teemme yhdessä viimeisiä korjauksia omiin töihimme.

 

Maanantai 29.1.2018

Suvi: Aihe oli Use of force eli voimankäyttö. Tein oman elementtini tähän aiheeseen liittyen joten halusin tehdä tästä kappaleesta myös muistiinpanot.

Tänään Jaana kielipoliisina tarkisti työni ja korjasi sieltä muutamat kirjoitus- ja pilkkuvirheet. Tarkistimme oppimispäiväkirjan yhtenäisyyden ja jäsentelyn. Muokkasimme portfoliomme sähköistä alustaa ja lisäsimme taustoihin kuvia ja korjasimme Jaanan ja Anitran kanssa Jaanan työn kappalejakoja sähköisessä alustassa. Tarkistimme Anitran kanssa Marjan esseen ja lähetimme hänelle korjausehdotuksemme.

 

​